1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jäljempänä ’toimivaltainen viranomainen’, on toimitettava omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijalle luonnos päätöksestään vaatia omien varojen lisäämistä asetuksen (EU) 2023/1114 35 artiklan 3 kohdan nojalla, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon asianomaisen liikkeeseenlaskijan esittämät näkemykset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luonnoksessa on esitettävä

3.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan on esitettävä näkemyksensä 2 kohdassa tarkoitetuista seikoista 25 työpäivän kuluessa luonnoksen vastaanottamisesta.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijalle lopullisesta päätöksestään, joka sisältää 2 kohdassa luetellut tiedot.

5.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 25 työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen vastaanottamisesta yksityiskohtainen suunnitelma siitä, miten sen omia varoja lisätään toimivaltaisen viranomaisen asettamassa määräajassa. Suunnitelman on sisällettävä

6.   Jos 3 artiklassa tarkoitettu omien varojen lisäämiselle asetettu määräaika on pidempi kuin kolme kuukautta, omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille suunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä kuukausittain.

7.   Omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle välittömästi, jos jotakin vaihetta tai menettelyä ei voida toteuttaa 3 artiklan vaatimusten mukaisessa aikataulussa.

8.   Toimivaltaisen viranomaisen on seurattava tiiviisti suunnitelman täytäntöönpanoa.

9.   Jos on perustettu asetuksen (EU) 2023/1114 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kollegio, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle kaikista 2–8 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, mukaan lukien luonnos ja lopullinen päätös, suunnitelma ja mahdolliset niihin tehtävät päivitykset.

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijalle määräaika, joka ei saa ylittää kuutta kuukautta 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun lopullisen päätöksen tiedoksiantamisesta ja jonka kuluessa näiden on mukauduttava toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) 2023/1114 35 artiklan 3 kohdan mukaisen arvioinnin perusteella asettamiin korkeampiin omien varojen vaatimuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.   Kun toimivaltainen viranomainen asettaa määräajan, jonka kuluessa omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan on mukauduttava korkeampiin omien varojen vaatimuksiin, sen on otettava huomioon mahdollinen suurempi riski, jolla voi olla olennainen vaikutus laajemman rahoitusjärjestelmän tai liikkeeseenlaskijan rahoitusvakauteen, sekä mahdolliset puutteet asianomaisen liikkeeseenlaskijan hallinnossa tai liiketoimintamallissa.

1.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että niiden stressitestiohjelma on toteuttamiskelpoinen ja realistinen ja että stressitestit johtavat kaikilla hallintotasoilla tietoon perustuvaan päätöksentekoon kaikista olemassa olevista ja mahdollisista riskeistä, joilla on olennainen vaikutus liikkeeseenlaskijan taloudelliseen tilanteeseen.

2.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava stressitestiohjelmaansa määrittääkseen sen tuloksellisuuden, luotettavuuden ja soveltuvuuden asianomaisen liikkeeseenlaskijan ja liikkeeseen laskettujen tokenien riskiominaisuuksien osalta ja pidettävä ohjelma ajan tasalla. Arviointi on tehtävä vuosittain, ja siinä on otettava kaikilta osin huomioon ulkoiset ja sisäiset olosuhteet.

3.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on stressitestiohjelmaa laatiessaan otettava huomioon seuraavat seikat:

4.   Stressitestiohjelma on dokumentoitava asianmukaisesti kaikentyyppisten tehtyjen stressitestien osalta.

5.   Stressitestiohjelmaa on arvioitava koko organisaatiossa, esimerkiksi riskinarviointikomitean ja sisäisten tarkastajien toimesta. Myös liiketoimintayksikköjen, jotka eivät vastaa ohjelman laadinnasta ja soveltamisesta, tai ulkopuolisten asiantuntijoiden on osallistuttava prosessin arviointiin erityisalojen asiantuntemuksensa mukaisesti.

6.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että sekä stressitestiohjelman laatimisen että stressitestiohjelman arvioinnin osalta on käyty tuloksellista vuoropuhelua, johon on osallistunut asiantuntijoita kaikilta liikkeeseenlaskijan liiketoiminta-alueilta, ja että liikkeeseenlaskijan toimiva johto ja ylin hallintoelin, joka vastaa myös ohjelman toteuttamisen seurannasta ja valvonnasta, on tarkastellut ohjelmaa ja sen päivityksiä asianmukaisesti.

1.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on tehtävä vakavaraisuuteen liittyvä stressitesti ja likviditeettistressitesti.

2.   Vakavaraisuuteen liittyvässä stressitestissä on otettava huomioon tiettyjen muutosten, kuten makro- tai mikrotaloudellisten skenaarioiden, vaikutukset omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan yleiseen pääoma-asemaan, mukaan lukien sen omien varojen vähimmäis- tai lisävaatimuksiin, ennakoimalla liikkeeseenlaskijan pääomavaroja ja -vaatimuksia, tuomalla esiin liikkeeseenlaskijan haavoittuvuuksia sekä arvioimalla sen kykyä kattaa tappioita ja vaikutuksia sen vakavaraisuusasemaan.

3.   Likviditeettistressitestissä on otettava huomioon rahoitus- ja markkinariskin näkökulmasta tiettyjen muutosten, kuten makro- tai mikrotaloudellisten skenaarioiden, sekä häiriöiden vaikutukset omaisuusreservin likviditeettiin ja omaisuusreferenssitokenien tai sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan yleiseen likviditeettiasemaan, mukaan lukien likviditeetin vähimmäis- tai lisävaatimuksiin.

4.   Stressitestimenetelmien rakenteen, monimutkaisuuden ja yksityiskohtaisuuden on oltava asianmukaisia suhteessa omaisuusreferenssitokenin tai sähkörahatokenin luonteeseen, mukaan lukien lunastusoikeuksien luonne, laajuus ja koko sekä tokenin reserviomaisuuden monimutkaisuus, keskittyminen ja koostumus.

1.   Vakavaraisuutta koskeva stressitesti on tehtävä vähintään neljännesvuosittain merkittävien omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden osalta ja puolivuosittain muiden kuin merkittävien omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden osalta.

2.   Likviditeettistressitesti on tehtävä vähintään kuukausittain kaikkien omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden osalta.

1.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijan ylin hallintoelin hyväksyy liikkeeseenlaskijan stressitestiohjelman ja vastaa sen täytäntöönpanosta tämän asetuksen ja asetuksen (EU) 2023/1114 mukaisesti.

2.   Stressitestiohjelmaan on sisällyttävä arvio siitä, onko ylimmän hallintoelimen jäsenillä kollektiivisesti riittävä osaaminen, taidot ja kokemus, jotta he voivat

3.   Stressitestiohjelma on laadittava siten, että stressitestit voidaan suorittaa liikkeeseenlaskijan asiaa koskevien sisäisten toimintaperiaatteiden ja menettelyjen mukaisesti.

4.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että kaikki stressitestiohjelman osatekijät, myös sen arviointi, dokumentoidaan asianmukaisesti sisäisissä toimintaperiaatteissa ja menettelyissä ja niitä päivitetään säännöllisesti.

5.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että stressitestiohjelmaan sisältyy tehokas viestintä liiketoiminta-alueiden ja johdon eri tasojen välillä, jotta voidaan lisätä tietoisuutta, parantaa riskikulttuuria ja käydä keskusteluja olemassa olevista ja mahdollisista riskeistä sekä mahdollisista hallintotoimista.

6.   Stressitestiohjelma on suunniteltava erottamattomaksi osaksi liikkeeseenlaskijan riskienhallintajärjestelmää. Stressitestit on suunniteltava tukemaan erilaisia liiketoimintapäätöksiä ja -prosesseja sekä strategista suunnittelua. Strategisissa päätöksissä on otettava huomioon stressitestauksessa havaitut puutteet, rajoitukset ja haavoittuvuudet.

7.   Stressitestien tuloksia on käytettävä liikkeeseenlaskijan riskinottohalun ja riskirajojen määrittämisprosessissa ja suunnitteluvälineenä, kun määritetään uusien ja olemassa olevien liiketoimintastrategioiden tuloksellisuutta ja arvioidaan mahdollisia vaikutuksia omiin varoihin ja likviditeettiin.

1.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että stressitestiohjelmaa tuetaan asianmukaisella ja avoimella datainfrastruktuurilla.

2.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että niiden datainfrastruktuurilla on valmiudet kattaa stressitestiohjelman laajat tietotarpeet ja että niillä on käytössä mekanismeja, joilla varmistetaan jatkuva ja tasalaatuinen kyky suorittaa stressitestejä ohjelman mukaisesti suunnitellulla tavalla.

3.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että datainfrastruktuuri mahdollistaa joustavuuden sekä asianmukaisen laadun ja valvonnan tason.

4.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että niiden datainfrastruktuuri on oikeasuhteinen niiden kokoon, monimutkaisuuteen sekä riski- ja liiketoimintaprofiiliin nähden ja että sen avulla voidaan tehdä stressitestejä, jotka kattavat kaikki olennaiset riskit, joille laitos altistuu.

5.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on varmistettava, että niillä on riittävät henkilöresurssit, taloudelliset resurssit ja aineelliset resurssit datainfrastruktuurinsa, mukaan lukien tietotekniikkajärjestelmät, tehokkaan kehittämisen ja ylläpidon takaamiseksi.

1.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on yksilöitävä seuraavat riskiluokat:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen riskien arvioimista varten omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on laadittava kullekin riskille riskiskenaario käyttäen 1 kohdassa tarkoitettuihin eri riskiluokkiin liittyviä aikaisempia skenaarioita ja/tai hypoteettisia skenaarioita.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut riskiskenaariot on määriteltävä tarkasti, ja niiden mahdolliset vaikutukset on pystyttävä mittaamaan.

4.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on erityisiä riskejä määrittäessään määritettävä vakavaraisuuteen liittyvään stressitestiin liittyvien riskitapahtumien osalta kolmen vuoden aikahorisontti, likviditeettistressitestin osalta enintään yhden vuoden aikahorisontti, riskinalainen omaisuuserä ja tarkka kuvaus riskiskenaariosta.

5.   Omaisuusreferenssitokenien ja sähkörahatokenien liikkeeseenlaskijoiden on määritettävä tai niillä on oltava likimääräiset arviot määritettyjen stressiskenaarioiden vakavuudesta ja uskottavuudesta sekä kyseisistä skenaarioista mahdollisesti aiheutuvista tappioista.