21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/1

—

ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2007 päivätyn komission vihreän kirjan ”Eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat”(KOM(2007)0161),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2007)0412), joka on edellä mainitun komission vihreän kirjan liitteenä,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (1),

—

ottaa huomioon 19. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/973/EY Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Ihmiset” (2),

—

ottaa huomioon 24. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle (3);

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0005/2008),

A.

ottaa huomioon, että 23. ja 24. maaliskuuta 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti pyrkimystä luoda eurooppalainen tutkimusalue,

B.

ottaa huomioon, että Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi, että tutkimus- ja kehittämistoimintaan osoitettuja kokonaismenoja lisättäisiin siten, että ne olisivat kolme prosenttia unionin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä (ja että niistä kaksi kolmasosaa tulisi yksityiseltä sektorilta),

C.

katsoo, että seitsemännen puiteohjelman on tarkoitus tukea eurooppalaisen tutkimusalueen luomista,

D.

katsoo, että eurooppalaisen tutkimusalueen luomista olisi tuettava eurooppalaisen korkeakoulualueen ja eurooppalaisen innovaatioalueen perustamisella täydentäen tällä tavoin ns. osaamisen kolmion kolmea sivua,

E.

katsoo, että eurooppalaiseen tutkimusalueeseen sisältyy kolme keskeistä näkökohtaa: tutkimuksen sisämarkkinat, joilla tutkijat, teknologia ja tieto voivat liikkua vapaasti, kansallisten ja alueellisten tutkimustoimien, -ohjelmien ja -politiikan tehokas koordinointi EU:n tasolla sekä EU:n tasolla toteutettavat ja rahoitettavat aloitteet,

F.

toteaa, että on tarpeen työskennellä entistä tehokkaammin erityisesti koordinoinnin parantamiseksi EU:n tutkimuksen kaikilla osa-alueilla, kuten ihmisiin, infrastruktuuriin, organisaatioihin, rahoitukseen, tietojen jakamiseen ja maailmanlaajuiseen yhteistyöhön liittyvillä aloilla, jotta voidaan välttää EU:n tutkimuksen pirstoutuminen ja hyödyntää EU:n koko potentiaali,

G.

katsoo, että työmahdollisuudet ja työolot eivät kannusta nuoria miehiä ja naisia tutkimusalalle, minkä vuoksi arvokkaat henkiset voimavarat jäävät hyödyntämättä,

H.

ottaa huomioon, että tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen EU:ssa on edelleen huomattavasti jäljessä Lissabonissa asetetusta tavoitteesta, joka on kolme prosenttia BKT:sta,

I.

katsoo, että on otettava kattavampi näkökulma eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseen siten, että mukaan otetaan kaikki asiaan liittyvät sidosryhmät,

J.

ottaa huomioon, että naiset ovat edelleen aliedustettuina tieteen ja tekniikan useimmilla aloilla ja johtotehtävissä,

K.

ottaa huomioon, että yksityisen sektorin osallistuminen tutkimukseen ja kehittämiseen on vähäisempää EU:ssa kuin sen suorien kilpailijoiden keskuudessa,

1.

pitäisi myönteisenä tutkimusuran yhteistä määritelmää ja tutkijoiden työllisyyttä ja tutkimuskäytäntöjä koko Euroopassa koskevan tietojärjestelmän perustamista ja uskoo tämän auttavan EU:ta tutkimuksen korkeimman tason saavuttamisessa;

2.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueita laatimaan tutkimuksen ja innovoinnin aineellisten ja inhimillisten voimavarojen kehittämiseksi strategioita, jotka kattavat esimerkiksi tutkimusinfrastruktuurin parantamisen ja tarjoamisen, tutkijoiden liikkuvuuden lisäämisen taloudellisen tuen lisääntymisen myötä, paikalliset hankkeet tutkijoiden houkuttelemiseksi, oikeudellisten, hallinnollisten ja kielellisten esteiden poistamisen, henkilöstön vaihdot sekä osallistumismahdollisuuksien varmistamisen kaikille, erityisesti naispuolisille ja nuorille tutkijoille;

3.

tukee vahvasti tutkijoita koskevaa EU:n peruskirjaa ja tutkijoiden palkkaamista koskevia menettelysääntöjä, sillä ne tekevät eurooppalaisesta tutkimusalueesta houkuttelevamman kohteen tutkijoille, ja kehottaa komissiota julkaisemaan tiedot ko. peruskirjan ja menettelysääntöjen täytäntöönpanon asteesta jäsenvaltioissa;

4.

korostaa, että on luotava ja otettava käyttöön yhteinen eurooppalainen urapolku tieteen alalla ja otettava käyttöön yhdennetty tietojärjestelmä tiedealan avoimista työpaikoista ja koulutussopimuksista Euroopassa, ja katsoo, että on olennaista luoda yhtenäiset työmarkkinat tutkijoille;

5.

korostaa, että on tärkeää tehdä tutkijoiden työhönotto- ja ylennysmenettelyistä täysin avoimia; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan paremman tasapainon miesten ja naisten välillä työhönotosta ja ylennyksistä päättävissä elimisissä;

6.

pahoittelee, että eurooppalaisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja menetetään yhä enemmän Atlantin taakse; korostaa, että on tärkeää estää ammattitaitoisten eurooppalaisten tutkijoiden poismuuton jatkuminen; kehottaa toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotta tutkijat jäävät EU:n alueelle ja jotta heidät saadaan palaamaan takaisin, erityisesti tarjoamalla laajat urakehitysmahdollisuudet ja houkuttelevat työehdot sekä miehille että naisille;

7.

kannattaa suunnitelmaa lisätä tutkijoiden maantieteellistä ja tutkimusalojen välistä liikkuvuutta (yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden välillä sekä korkeakoulujen ja liike-elämän välillä), minkä avulla voidaan jakaa tietoa ja siirtää teknologiaa; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan jatko-opiskelijoiden ja tohtorintutkintoa suorittavien opinto-ohjelmia kannustamalla tutkimuksen yhteistä ohjaamista eri maissa, ja kehottaa niitä harkitsemaan tohtorintutkinnon suorittaneille tarkoitettujen tutkijanpaikkojen tarjoamista ja koulutusohjelmien käynnistämistä erittäin menestyksekkään Erasmus-ohjelman yhteydessä;

8.

korostaa, että hyvin toimivat sisämarkkinat ovat tärkeitä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistuneen kehittämisen kannalta ja että erityisesti tutkijoiden vapaa liikkuvuus on ratkaisevan tärkeää; pahoittelee, että tutkijoiden vapaa liikkuvuus EU:n sisällä ei edelleenkään ole esteetöntä; kehottaa toimiin tutkijoiden vapaan liikkuvuuden parantamiseksi, erityisesti poistamalla kaikki nykyiset siirtymäkauden rajoitukset työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta ja parantamalla EU:n tutkimusinfrastruktuuria; tukee Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) perustamista mahdollisimman pikaisesti;

9.

katsoo, että tutkijoiden pääsyä EU:hun ei tulisi estää olemassa olevilla kansallisilla esteillä, joita ovat mm. saavutettujen sosiaalietuuksien riittämätön tunnustaminen ja huono siirrettävyys, verotukselliset haitat ja perheiden uudelleensijoittamiseen liittyvät ongelmat; kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan kansallisen, julkisoikeudellista työhönottoa koskevan lainsäädäntönsä siten, että muista jäsenvaltioista ja kolmansista maista tulevat tutkijat saavat vastaavat työehdot eikä heitä siten estetä ottamasta vastaan tutkijantyötä;

10.

muistuttaa, että yksi keino tutkijoiden liikkuvuuden lisäämiseksi voisi olla sellaisen tutkimusetuuden käyttöönotto, jonka muista jäsenvaltioista kotoisin olevat tutkijat toisivat tullessaan vastaanottaville laitoksille ja yliopistoille ja joka näin ollen lisäisi rahavaroja sellaiselle tutkimukselle, joka houkuttelee ulkomaisia tutkijoita; katsoo, että tämä lisäisi tutkimuslaitosten ja yliopistojen kiinnostusta ottaa vastaan tutkijoita muista jäsenvaltioista ja houkuttelisi kaikkein lahjakkaimpia tutkijoita ja että se myös edistäisi huippuosaamiskeskusten luomista, mikä antaisi houkuttelevimmille tutkimusohjelmille ja laitoksille mahdollisuuden saada lisää tutkijoita ja parantaa taloudellista tilannettaan; katsoo, että tätä tutkijoiden liikkuvuutta lisäävää erityistukea olisi annettava nykyisten liikkuvuutta rahoittavien järjestelyjen lisäksi ja että rahoitusta voitaisiin jakaa seitsemännen puiteohjelman ”Yhteistyö” ja ”Valmiudet” -ohjelmista;

11.

huomauttaa, että on tarjottava tukea nuorille tutkijoille erityisesti sen varmistamiseksi, että he voivat saada edelleen apurahoja, kun he vaihtavat työpaikkaa EU:n sisällä;

12.

katsoo, että yhteisön sääntelypuitteita tutkijoiden vapaasta liikkuvuudesta eurooppalaisella tutkimusalueella olisi vahvistettava, jotta helpotetaan viisumien ja työlupien myöntämistä kolmansien maiden kansalaisille;

13.

pitää tarpeellisena, että otetaan käyttöön erityisiä toimenpiteitä, joilla edistetään naisten suurempaa osallistumista kaikkeen tutkimustoimintaan siten, että tavoitteena on lisätä tutkijoina toimivien naisten osuutta merkittävästi;

14.

katsoo, että nuorten sukupolvien vähentynyt kiinnostus hakeutua tiede- ja teknologiakoulutukseen on yhteydessä yhteistyön puutteeseen yksityisten ja akateemisten osapuolten välillä; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään ponnisteluja yhteistyöpuitteiden edistämiseksi kyseisen kahden sektorin välillä;

15.

kehottaa vaihtamaan kokemuksia jäsenvaltioiden välillä, jotta kehitettäisiin johdonmukainen lähestymistapa vammaisten osallistumisen edistämiseksi yhteisön rahoittamassa tutkimuksessa ja sellaisten vammaisten osuuden lisäämiseksi, jotka aloittavat tutkijan uran ja toimivat tutkijoina;

16.

katsoo myös, että julkisten viranomaisten, tutkimuselinten ja yritysten olisi edistettävä toimenpiteitä, jotka auttavat sovittamaan työelämän ja perhe-elämän toisiinsa;

17.

kehottaa komissiota selvittämään, miten luonnontieteiden opetusta Euroopan unionissa voitaisiin parantaa kaikilla tasoilla; pahoittelee henkilövoimavarojen puutetta tutkimuksessa ja kehittämisessä monissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu siitä, nuori sukupolvi on yhä vähemmän kiinnostunut tieteellisistä aineista ja tieteestä ammattina; ehdottaa siksi, että käynnistettäisiin aloitteita, joilla koululaisille esitellään laboratorio- ja kenttätutkimusta; ehdottaa lisäksi, että edistetään havainnointiin ja kokeisiin perustuvia aktiivisia ja tutkivia opetusmenetelmiä ja että luodaan opettajien ja tutkijoiden vaihto-ohjelmia, sekä kehottaa paikallisia ja alueellisia viranomaisia tukemaan innovatiivisia opetusmenetelmiä; katsoo, että tieteen nopea kehittyminen saattaa luoda kuilun tavallisten kansalaisten ja tiedettä ja teknologiaa koskevan tutkimuksen välille; katsoo, että on edistettävä ja tuettava tiedemiesten ja yleisesti yhteiskunnan välistä vuoropuhelua ja että tiedemiesten olisi näin ollen laadittava tutkimustuloksensa siten, että kaikki voivat ne ymmärtää, ja saatettava ne myös kaikkien saataville;

18.

katsoo, että tutkijoiden sosiaalisia oloja olisi parannettava antamalla heidän kumppaneilleen työllistymismahdollisuuksia ja tukemalla heitä lastenhoitopaikkojen tai koulujen etsimisessä heidän lapsiaan varten;

19.

pitää myönteisenä edistystä, jota on saavutettu Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin (ESFRI) etenemissuunnitelman hyväksymisen avulla; katsoo kuitenkin, että mukaan olisi otettava jäsenvaltioiden parhaillaan kehittämiä uusia mahdollisuuksia ja infrastruktuureja ESFRIn määrittämien infrastruktuurien ohella;

20.

katsoo, että uusille Euroopan laajuisille tutkimusinfrastruktuureille olisi annettava rahoitusta vain siinä tapauksessa, että ei ole olemassa samanarvoisia kansallisia tutkimusinfrastruktuureja, joita muista jäsenvaltioista kotoisin olevat tutkijat voisivat käyttää yhdenvertaisesti;

21.

korostaa tutkimuslaitosten asemaa ja merkitystä eurooppalaisessa tutkimusympäristössä yhdessä korkeakoulujen ja tutkimusta rahoittavien tahojen kanssa; kehottaa komissiota luomaan yhteistyötä kansallisten elinten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa Euroopassa yhdessä alueellisten viranomaisten kanssa ennen kuin laaditaan yhteinen toiminta- ja täytäntöönpanosuunnitelma;

22.

pyytää komissiota ehdottamaan oikeudellista kehystä, jotta helpotettaisiin merkittävien yhteisön tutkimusorganisaatioiden ja -infrastruktuurien perustamista ja toimintaa, sekä harkitsemaan olemassa olevien eurooppalaisten tahojen ja sopimusten, joita ovat esim. Euroopan ydinfysiikan tutkimusjärjestö (CERN), Euroopan avaruusjärjestö (ESA) ja Euroopan fuusiokehityssopimus (EFDA), ottamista mukaan, vaikka olisikin pyrittävä välttämään hallitustenvälisiä sopimuksia näiden organisaatioiden täytäntöönpanossa;

23.

suosittelee samalla, että sellaisissa maissa toimivien elinten, joiden tutkimusalat eivät ole yhtä dynaamisia mutta joilla on asianmukaista tutkimuspotentiaalia, pitäisi osallistua täysimääräisesti Euroopan laajuisen tutkimusinfrastruktuurin rakentamiseen;

24.

katsoo, että jotta voitaisiin taata pitkän aikavälin toiminta ja jatkuva kehitys, suuria tutkimusinfrastruktuureja koskevien hyväksymismenettelyjen olisi katettava tutkimus ja kehittäminen, tietotekniikka sekä käyttöä koskevat menot;

25.

tunnustaa, että EIT on tärkeässä asemassa Euroopan unionin tutkimusinfrastruktuurin vahvistamisessa;

26.

kehottaa komissiota tukemaan tutkimuslaitoksia, korkeakouluja ja tutkimusta rahoittavia tahoja niiden vahvuuksien kehittämiseksi ja voimavarojen liittämiseksi eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseen; katsoo, että tavoitteena on kehittyä maailmanlaajuiseksi johtajaksi tieteen tärkeimmillä aloilla;

27.

pahoittelee, että tutkimus- ja kehittämismenoja koskevat luvut osoittavat, että kyseiset menot ovat EU:ssa keskimäärin vain 1,84 prosenttia BKT:sta, kun vastaavat luvut ovat Yhdysvalloissa 2,68 prosenttia ja Japanissa 3,18 prosenttia, ja että kyseiset luvut vaihtelevat Romanian 0,39 prosentista ja Kyproksen 0,4 prosentista aina Ruotsin 3,86 prosenttiin; korostaa, että on tärkeää nostaa sekä keskimääräisiä että tiettyjen jäsenvaltioiden T&K-menoja; korostaa, että on tärkeää keskittyä monipuoliseen tutkimukseen ja kehitykseen koko unionissa erityisesti, jotta helpotetaan siirtymistä digitaaliseen talouteen; katsoo, että tämä on ratkaisevan tärkeää sellaisten olojen luomiseksi, jotka tukevat asianmukaisesti Lissabonin strategiassa tavoitteeksi asetetun tietoon perustuvan talouden kehittämistä;

28.

tunnustaa eurooppalaisen tutkimusalueen alueellisen ulottuvuuden merkityksen ja katsoo, että alueellisten keskittymien kehittäminen on tärkeä keino saavuttaa ns. kriittistä massaa, tuoda yhteen korkeakouluja, tutkimusinstituutteja ja teollisuutta sekä luoda eurooppalaisia osaamiskeskuksia; katsoo, että tutkijapotentiaalin lisäämistä ja tietämyksen alueita koskevat ohjelmat sekä rakennerahastot, jotka edistävät alueiden tutkimus- ja innovaatiopotentiaalia, pitäisi nähdä keskeisenä kontribuutiona seitsemännen puiteohjelman tavoitteisiin;

29.

korostaa kansallisten ja alueellisten yhteyspisteiden merkitystä puiteohjelmien vaikutusten vahvistamisessa ja kehottaa tehostamaan niiden yhteistyötä;

30.

kehottaa komissiota perustamaan eurooppalaisen foorumin, johon osallistuu kansallisia edustajia korkealta tasolta, mukaan lukien kansalliset tutkimusneuvostot, ja joiden tehtävänä on määritellä, kehittää ja tukea tärkeimpiä Euroopan laajuisia tutkimusaloitteita, ja kehottaa komissiota perustamaan tieteellisen ja teknisen tarkastelun yhteisen järjestelmän, jotta voitaisiin hyödyntää entistä paremmin unionin ohjelmien tuloksia; katsoo, että olisi hyödyllistä perustaa luotettava järjestelmä tietojen sekä analyysi-, valvonta- ja sertifiointimenetelmien validointiin ja verkottaa EU:n osaamiskeskukset;

31.

kehottaa komissiota varmistamaan, että huippuosaamisen verkostot ja tutkimukseen liittyvät verkkoyhteisöt täydentävät toisiaan täysimääräisesti, mikä voidaan toteuttaa kirjaamalla ylös niiden tavoitteet, toimintasäännöt ja rahoitusjärjestelyt;

32.

kehottaa komissiota edistämään entisestään julkisia hankintoja tutkimuksen ja kehittämisen tukemiseksi EU:n tasolla niin, että julkisia välineitä ja voimvaroja käytettäisiin entistä johdonmukaisemmin;

33.

panee tyytyväisenä merkille Brysselissä 21. ja 22. kesäkuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tukeman aloitteen Euroopan peruskirjaksi julkisten tutkimuslaitosten ja yliopistojen teollis- ja tekijänoikeuksien käytöstä, edellyttäen että sen avulla saadaan käyttöön soveltuvia sääntöjä, joilla erityisesti otetaan huomioon tarpeen kehittää ja siirtää tieteellistä tietoa;

34.

kiinnittää huomiota pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) asemaan tutkimuseliminä; katsoo, että on tarpeen vahvistaa niiden osallistumista tutkimus- ja kehittämishankkeisiin Euroopan tasolla, sillä tavoitteeksi on asetettu, että vähintään 15 prosenttia seitsemännen puiteohjelman varoista osoitetaan pk-yrityksille;

35.

katsoo, että vahvan tutkimuksen on liityttävä tiiviisti innovointiin, ja katsoo siksi, että olisi suunniteltava konkreettisten toimien toteuttamista täysin yhdennetyn eurooppalaisen tutkimus- ja innovointialueen luomiseksi;

36.

uskoo, että investoinnit infrastruktuuria, toimivuutta ja sähköistä viittausjärjestelmää koskeviin hankkeisiin ovat huomattavasti parantaneet tiedon jakamista ja tieteellisten tietojen käyttöä ja että esimerkiksi tietämyksen avoimesta saatavuudesta luonnontieteiden ja humanististen tieteiden alalla annettu Berliinin julistus on esimerkki siitä, miten Internet on antanut mahdollisuuden kokeilla uusia malleja; korostaa, että on tärkeää kunnioittaa laatijoiden valinnanvapautta ja teollis- ja tekijänoikeuksia ja varmistaa laadukkaan vertaisarvioinnin jatkuminen ja lähdeteosten luotettava ja turvallinen säilyttäminen; kannustaa sidosryhmiä tekemään yhteistyötä pilottihankkeiden, kuten ns. Open Access -julkaisemisen kehittämisen avulla vaihtoehtoisten mallien vaikutusten ja toteutettavuuden arvioimiseksi;

37.

hyväksyy komission tukeman avoimen innovoinnin konseptin, jonka mukaan julkinen ja yksityinen sektori ovat täysimääräisiä kumppaneita ja jakavat tietoja keskenään, edellyttäen että kehitetään tasapainoinen ja oikeudenmukainen järjestelmä, jolla säädellään tieteellisten tulosten avointa saatavuutta ja kyseisten tulosten hyödyntämistä yksityisellä sektorilla (tietojen oikeudenmukainen jakaminen); katsoo, että olisi tunnustettava virallisesti sääntö oikeudenmukaisesta ja tasavertaisesta taloudellisesta korvauksesta, joka suoritetaan julkisen tiedon käyttämisestä teollisuudessa;

38.

uskoo vakaasti, että teollis- ja tekijänoikeuksien alalla tällä hetkellä esiintyvät oikeudellinen epävarmuus ja kallis hintataso myötävaikuttavat eurooppalaisen tutkimustyön pirstoutumiseen; kehottaa siksi komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin erilaisista oikeudellisista välineistä, joita voitaisiin käyttää vähentämään tiedonvaihdon nykyisiä esteitä eurooppalaisella tutkimusalueella; huomauttaa, että asianmukaisesti rekisteröidyt keksinnöt voivat olla tärkeä tietolähde ja että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua koskeva lainsäädäntö, EU:n patenttilainsäädäntö mukaan lukien, ei saa estää tietojen jakamista; korostaa, että on erittäin tärkeää luoda yhteisön patentti sekä korkealaatuinen, kustannustehokas ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva, innovaatiota suosiva eurooppalaisten patenttien oikeusjärjestelmä; panee merkille komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan patenttijärjestelmän parantamisesta (KOM(2007)0165); panee merkille, että tiedonannon perusteella luotavat oikeudelliset puitteet kannustavat yksityisyrityksiä osallistumaan tehokkaammin tutkimukseen ja vahvistavat eurooppalaisten innovoijien asemaa kansainvälisellä tasolla;

39.

kehottaa komissiota perustamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen foorumin, jonka avulla voidaan koordinoida kansalaisyhteiskunnan osallistumista tieteestä, tutkimuksesta ja teknologiasta käytävään keskusteluun EU:n tasolla ja kansallisella tasolla;

40.

katsoo, että eurooppalaisen tutkimusalueen yhteydessä yhteisiä tutkimuskeskuksia (YTK) pitäisi hyödyntää korkeatasoisina, itsenäisinä ja riippumattomina tieteellisinä ja teknisinä rakenteina, jotka tarjoavat yhteistä asiantuntemusta EU:n toimielimille ja tukevat päätöksentekoprosesseissa keskeisillä aihealueilla (esim. elämänlaatu, elintarviketurvallisuus, ympäristö ja kuluttajansuoja);

41.

uskoo, että kun YTK:ten toimintaa tuetaan ja edistetään uuden hankkeen avulla ja keskitytään optimoimaan niiden rakenteen tuomat hyödyt, ne voisivat edistää ns. aidosti eurooppalaisia mahdollisuuksia nuorten tutkijoiden koulutuksen ja liikkumisen alalla;

42.

pitää asianmukaisena, että kansalliset ohjelmat avataan vastavuoroisesti muista jäsenvaltioista tuleville osallistujille, sillä tämä olisi askel kohti nykyisten kansallisten ohjelmien välistä tiedonvaihtoa ja edistäisi kansainvälisten paneelien toteuttamaa kansallisten tutkimustoimien arviointia;

43.

panee merkille, että useat jäsenvaltiot – erityisesti ne jäsenvaltiot, joissa tutkimus- ja kehitysrakenteet ovat heikosti kehittyneitä – pelkäävät aivovientiä EU:n sisällä; kehottaa toteuttamaan tämän estämiseksi toimenpiteitä, joiden myötä kansalliset tutkimuspolitiikat eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan, jotta edistettäisiin erityisesti voimavarojen koordinointia ja estettäisiin niiden päällekkäisyys ja hajaantuminen;

44.

katsoo, että kannattaisi tutkia ”muuttuvan geometrian” mekanismin suomia mahdollisuuksia, sillä se olisi sopiva tapa kehittää asianmukaista joustavuutta temaattisten ohjelmien toteutuksessa;

45.

korostaa, että EU:n tutkimusrahoituksen ja kansallisen tutkimusrahoituksen on täydennettävä toisiaan paremmin;

46.

uskoo, että kansallisten tutkimusohjelmien rahoituksen avaaminen kaikille jäsenvaltioiden tutkijoille tulisi aloittaa etenkin perustutkimuksen tai nk. ”tieteen eturintamassa olevan tutkimuksen” alalla;

47.

panee merkille, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten tulisi osallistua tutkijaystävällisten puitteiden luomiseen ja näiden tulisi antaa merkittävä panos eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseen; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa seitsemännen puiteohjelman kaltaisten yhteisön rahoitusohjelmien avulla mutta merkittävää kehitystä voitaisiin saavuttaa myös rakennerahastoista rahoitettavien sovittujen ohjelmien avulla; katsoo erityisesti, että ”tieteellisesti heikommassa asemassa olevien” alueiden tutkimus- ja kehittämismahdollisuuksia olisi tehostettava pikaisesti rakennerahastojen ja seitsemännen puiteohjelman varojen yhteisen käytön sekä kansallisten ja alueellisten investointien avulla, jotta vastattaisiin tehokkaasti muun muassa yhteiskuntalähtöistä tutkimusta koskeviin paikallisiin tarpeisiin;

48.

panee merkille, että Lissabonin strategian tavoitteita ei voida saavuttaa ilman, että yksityisyritykset osallistuvat huomattavasti nykyistä enemmän tutkimustoimintaan; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, joilla yksityisyrityksiä kannustetaan tehokkaammin investoimaan ja osallistumaan tutkimukseen; kannattaa näkemystä, jonka mukaan Euroopan on johdettava teknologian suhteen intensiivisiä markkinoita, joilla sovelletaan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia tiukkoja normeja; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kasvava kumppanuus hyvin toimivilla markkinoilla on tässä yhteydessä tärkeää;

49.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan parhaimman mahdollisen rahoituksen toimenpideohjelmissa määritellylle kansalliselle ja alueelliselle tutkimustoiminnalle ja varmistamaan hyvien käytänteiden tehokkaan vaihdon ja yhteistyön alueiden välillä; huomauttaa, että esimerkkejä yhdellä alueella tehokkaista hyvistä käytänteistä ei pitäisi siirtää mukauttamattomina mille tahansa muulle alueelle; korostaa siksi luotettaviin, avoimiin ja kaikkien hyväksymiin indikaattoreihin perustuvan arvioinnin erityisluonnetta alueellisella tasolla;

50.

korostaa, että on tärkeää vapauttaa Euroopan kaikkien alueiden tutkimuspotentiaalia, sillä se on keino lisätä eurooppalaisen tutkimuksen kilpailukykyä;

51.

katsoo, että tulisi toteuttaa toimia yhteistyön muotojen ja välineiden ajantasaistamiseksi ja niiden mukauttamiseksi eurooppalaisen tutkimusalueen tavoitteisiin; suosittelee, että kehitetään edelleen esimerkiksi sellaisia aloitteita kuin tieteellisen ja teknisen tutkimuksen eurooppalainen yhteistyö (COST) ja markkinoiden mukaan suunnatun teollisen tutkimuksen ja kehittämisen Euroopan laajuinen verkko (EUREKA);

52.

tunnustaa aseman, joka huippuosaamisen verkostoilla on eurooppalaisen tutkimusalueen luomisessa kestävän yhdentymisen kautta, sillä sen avulla vältetään tutkimustyön hajanaisuus, ja kehottaa komissiota antamaan jatkossakin tukea menestyksekkäille verkostoille, jotta tämä tavoite saavutettaisiin;

53.

korostaa, että tarkoin suunnattu tutkimusta ja kehitystä koskeva yhteistyö voi antaa merkittäviä maailmanlaajuisia mahdollisuuksia EU:n tutkimus- ja kehitystoiminnalle; kehottaa siksi yhdistämään kansalliset ja alueelliset tutkimusjärjestelmät Euroopassa ja sen ulkopuolella toimiviin verkostoihin varmistaen samalla kansallisten ja alueellisten tutkimusohjelmien ja EU:n etujen mukaisten painopistealojen yhdenmukaisuus (esimerkkinä mainittakoon EIT); kehottaa tässä yhteydessä komissiota tunnustamaan alueellisen tutkimuksen merkityksen alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta ottaen erityisesti huomioon Euroopan aluekehittämisen seurantaverkosto 2013 -ohjelman; katsoo, että olisi kehitettävä rajatylittävää yhteistyötä, sillä se on keino saavuttaa tutkimuksen vähimmäismäärälle asetettu raja ja valmistautua kansainvälistymiseen; kehottaa siksi jäsenvaltioita poistamaan rajatylittävät hallinnolliset esteet, jotka haittaavat tiedelaitosten välistä yhteistyötä; suosittaa avointa koordinointimenettelyä tämän alan parhaiden kansallisten käytänteiden vertailemiseksi;

54.

katsoo, että laaja-alaisempi lähestymistapa julkista rahoitusta koskevien strategisten päätösten prioriteettien asettamiseksi on tarpeen ja että muun muassa eurooppalaiset teknologiayhteisöt ja yhteiset teknologia-aloitteet hyötyisivät julkisten ja yksityisten organisaatioiden, kuten korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja pk-yritysten, vahvemmasta mukanaolosta pitkän aikavälin strategioiden kehittämiseksi;

55.

korostaa, että Euroopassa on lisättävä tutkimus- ja kehitysinvestointeja ja edistettävä innovaatioita; viittaa tässä yhteydessä koheesiopolitiikan strategisissa suuntaviivoissa mainittuun EU:n alueelliseen toimintaohjelman ja Lissabonin tavoitteiden yhdistelmään, sillä ne molemmat ovat edellytyksenä kilpailukyvyn varmistamiselle; korostaa, että eurooppalaisen tutkimusalueen ylhäältä alaspäin suuntautuva lähestymistapa on yhdistettävä aluepolitiikan alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan; korostaa tarvetta parantaa tutkimustoiminnan ja -ohjelmien, kuten eurooppalaisten teknologiayhteisöjen ja ERA–Net-ohjelman, koordinointia;

56.

katsoo, että työohjelmia suunniteltaessa olisi toimittava kaukokatseisesti ja otettava huomioon tutkimusyhteisön strategiset ohjelmat, ja kehottaa esittämään asiasta ehdotuksia seitsemännen puiteohjelman yhteydessä;

57.

katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen alalla tehtävä yhteistyö voi auttaa tiettyjen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, ja pitää siksi tärkeänä EU:n tieteellisen yhteistyöpolitiikan mukauttamista EU:n ulkopolitiikkaan ja kehitysapuohjelmiin;

58.

kehottaa komissiota vahvistamaan tutkimusyhteistyötä vuoropuhelun, rauhan, turvallisuuden ja taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi; uskoo, että tällainen yhteistyö parantaa EU:n mahdollisuuksia käsitellä hyvin tärkeitä kysymyksiä, kuten kestävää alueellista kehitystä, terveyttä, elintarviketurvallisuutta ja ilmastonmuutosta;

59.

kehottaa komissiota käynnistämään, panemaan täytäntöön ja tukemaan toimenpiteitä kehitysmaiden tutkijoiden osallistumisen parantamiseksi kansainvälisissä tieteellisissä ja tutkimusta ja kehittämistä koskevissa yhteistyöhankkeissa ja edistämään nykyisten teollis- ja tekijänoikeuksien saatavuutta maailmanlaajuisesti; korostaa sen merkitystä, että myös kolmansista maista ja erityisesti Euroopan naapurimaista peräisin olevia tutkijoita houkutellaan Euroopan unioniin muun muassa saattamalla kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten 12. lokakuuta 2005 annettu neuvoston direktiivi 2005/71/EY (4) joutuisammin osaksi kansallista lainsäädäntöä ottaen täysimääräisesti huomioon tutkijoiden tarpeet; tukee komission ehdotusta blue card -järjestelmän luomisesta, sillä se olisi arvokas väline niiden tutkimus- ja kehitystoiminnan henkilöstövoimavarojen kannalta, jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan;

60.

toivoo, että avattaessa eurooppalaisen tutkimusalueen avaamiseksi muulle maailmalle annettaisiin erityisasema syrjäisimmille alueille ja meren takaisille maille ja alueille, jotta voitaisiin hyödyntää näiden eurooppalaisten alueiden tai EU:hun sidoksissa olevien alueiden monimuotoisuuden tarjoamia etuja ja rikkauksia, yhdistämällä ne johdonmukaisesti tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeviin ohjelmiin ”huippuosaamisverkostojen” puitteissa;

61.

katsoo, että EU:n naapurimaita sekä maita, jotka vastaavat parhaiten Euroopan unionin geopoliittisia prioriteetteja, kuten Välimeren maita sekä Itä-Euroopan, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maita, pitäisi kannustaa osallistumaan eurooppalaiseen tutkimusalueeseen edistämällä edelleen tieteellisiä ja teknologisia yhteistyösopimuksia;

62.

katsoo, että maita, jotka vastaavat parhaiten EU:n geopoliittisia prioriteetteja, kuten Välimeren alueen maita, pitäisi kannustaa osallistumaan laajempaan eurooppalaiseen tutkimusalueeseen, joka voi asteittain laajentaa koordinointijärjestelmiään, tiedonvaihtoa koskevia periaatteitaan ja tutkijoiden liikkuvuutta EU:n ja assosioituneiden maiden tiukkojen rajojen ulkopuolelle;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/8

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, etenkin Iranin ydinohjelmaa ja ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmat ja aivan erityisesti 13. lokakuuta 2005 (1) ja 17. marraskuuta 2005 (2) hyväksytyt päätöslauselmat, Iranin ja kansainvälisen yhteisön välisestä selkkauksesta 15. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman (3) sekä Iranista 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Irania koskevat päätelmät ja erityisesti 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1696 (2006), 1737 (2006) ja 1747 (2007) Iranin ydinohjelmasta,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ja Iranin 21.8.2007 sopiman työsuunnitelman, jolla pyritään ratkaisemaan Iranin ydinohjelmaan liittyvät ongelmat (ja joka sisältyy IAEA:n hallintoneuvoston 30. elokuuta 2007 laatiman raportin (GOV/2007/48), jonka otsikko on ”Ydinsulkusopimukseen kuuluvan turvavalvontasopimuksen täytäntöönpano Iranin islamilaisessa tasavallassa”, liitteeseen INFCIRC/711),

—

ottaa huomioon IAEA:n hallintoneuvoston raportit ja erityisesti sen 15. marraskuuta 2007 laatiman raportin (GOV/2007/58), jonka otsikko on ”Ydinsulkusopimuksen valvontasopimuksen ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1737 (2006) ja 1747 (2007) asiaa koskevien määräysten täytäntöönpano Iranin islamilaisessa tasavallassa”,

—

ottaa huomioon 3. joulukuuta 2007 julkaistun Yhdysvaltain kansallisen tiedusteluraportin Iranin ydintekniikkaan liittyvistä aikeista ja valmiuksista sekä IAEA:n pääjohtajan Mohamed ElBaradein lausunnon aiheesta (lehdistötiedote 2007/22),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2006 antaman päätöslauselman 61/176 ja erityisesti sen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/168 Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149 kuolemanrangaistuksen käytön keskeyttämisestä,

—

ottaa huomioon Teheranissa 8.–9. joulukuuta 2007 pidetyn Euroopan parlamentin ja Iranin islamilaisen tasavallan Majlisin toisen parlamenttien välisen kokouksen,

—

ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajiston 25. tammikuuta 2008 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Iranin kuolemantuomioista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen 4 artiklan mukaan ”mitään tässä sopimuksessa älköön tulkittako vaikuttavaksi sopimuksen kaikkien osapuolten luovuttamattomaan oikeuteen kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa tai käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin ilman syrjintää ja sopusoinnussa tämän sopimuksen 1 ja 2 artiklan kanssa”,

B.

ottaa huomioon, että Iran ei tähän mennessä ole keskeyttänyt kaikkea rikastamiseen liittyvää toimintaa ja jälleenkäsittelyä eikä ratifioinut ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirjoja, kuten sen edellytettiin tekevän YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1696 (2006), 1737(2006) ja 1747(2007) palauttaakseen luottamuksen sen ydinohjelman täysin rauhanomaiseen luonteeseen,

C.

ottaa huomioon, että Mohamed ElBaradei totesi edellä mainitussa 15. marraskuuta 2007 päivätyssä raportissa, että IAEA:n ydinmateriaalivalvonnan toteuttamisessa Iranissa on edistytty ja että Iran on antanut lisätietoja sen ydinohjelman aiemmista vaiheista; ottaa huomioon, että ElBaradein kuitenkin korosti, että yhteistyötä on lisättävä, jotta voidaan selittää nykyinen toiminta, kuten se, että tarkastajat ovat löytäneet ydinlaitosten alueelta merkkejä korkearikasteisesta uraanista, sekä kehotti Irania panemaan lisäpöytäkirjan täytäntöön niin pian kuin mahdollista,

D.

ottaa huomioon, että ElBaradein kanssa Teheranissa 12. tammikuuta 2008 käydyissä keskusteluissa Iranin johtajat suostuivat vastaamaan neljän viikon kuluessa kaikkiin jäljellä oleviin kysymyksiin, jotka koskevat maan aikaisempaa ydinalan toimintaa,

E.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa Yhdysvaltojen kansallisessa tiedusteluraportissa vahvistetaan, että Iran oli lopettanut ydinaseohjelmansa vuonna 2003 eikä ollut vuoden 2007 puoliväliin mennessä aloittanut sitä uudelleen, vaikka uraanin rikastaminen ja sen mahdollinen tuleva käyttö ydinaseissa herättääkin huolta; katsoo, että kyseisen tiedusteluraportin julkaisemisen jälkeen ennalta ehkäiseviä sotilaallisia toimia Irania vastaan ennen Yhdysvaltojen presidentin George W. Bushin valtakauden päättymistä ei pidetä mahdollisina,

F.

ottaa huomioon, että G8-maiden johtajat korostivat 6.–8. kesäkuuta 2007 Heiligendammissa pidetyssä vuosittaisessa huippukokouksessaan, että on tärkeää kehittää ja panna täytäntöön ydinpolttoainekiertoon liittyviä monenvälisiä lähestymistapoja koskeva mekanismi mahdollisena vaihtoehtona kansallisen rikastamis- ja jälleenkäsittelytoiminnan jatkamiselle,

G.

ottaa huomioon, että mahdollisuudet käyttää kansalaisoikeuksia ja poliittisia vapauksia ovat huonontuneet Iranin islamilaisessa tasavallassa kahden viime vuoden aikana, erityisesti kesäkuussa 2005 järjestettyjen presidentinvaalien jälkeen, vaikka Iran on sitoutunut edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia useissa tällä alalla tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa,

H.

ottaa huomioon, että teloitusten määrä, alaikäisten teloitukset mukaan lukien, on noussut Iranissa jyrkästi viime vuosina ja erityisesti viime kuukausina ja että teloitustapana on usein julkinen hirttäminen,

I.

ottaa huomioon vahvistetut teloitukset, jotka on usein pantu täytäntöön julkisesti hirttämällä tai kivittämällä, vankien kiduttamisen ja huonon kohtelun, järjestelmälliset ja mielivaltaiset pidennetyt eristysrangaistukset, salaiset pidätykset, raa'an, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun tai rangaistuksen soveltamisen, ruoskiminen ja amputointi mukaan luettuina, sekä ihmisoikeusrikkomuksista rankaisematta jättämisen,

J.

ottaa huomioon, että poliittisiin vastustajiin, ihmisoikeusaktivisteihin, toimittajiin, verkkopäiväkirjan pitäjiin, opettajiin, intellektuelleihin, naisiin, opiskelijoihin, ammattiyhdistysaktiiveihin sekä uskonnollisiin, etnisiin, kielellisiin tai muihin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuvat väkivaltaiset tukahduttamistoimet ovat lisääntyneet,

K.

ottaa huomioon, että vähemmistöjä, kuten azereita, sufeja ja sunneja, syrjitään ja häiritään enenevässä määrin uskonnollisen tai etnisen taustansa perusteella ja että heidän kulttuurisia oikeuksiaan ja kansalaisoikeuksiaan poljetaan edelleen; ottaa huomioon, että tiettyjä vähemmistöjä, kuten ahwazeja, kurdeja ja balutšeja, jopa kidutetaan ja teloitetaan;

L.

ottaa huomioon, että baha'iden uskonnollisen yhteisön jäsenet eivät voi harjoittaa uskontoaan ja että heitä vainotaan, heiltä evätään käytännössä kaikki kansalaisoikeudet (esimerkiksi omistusoikeus, korkeakoulutukseen pääsy) ja heidän uskonnollisia kohteitaan tuhotaan,

M.

ottaa huomioon, että useat naisten oikeuksia ajavaan liikkeeseen kuuluvat aktivistit ovat parhaillaan tai ovat aiemmin olleet syytettyinä osallistumisesta ”miljoonan allekirjoituksen” kampanjaan, jonka tarkoituksena on kumota naisia syrjivät lait ja luovuttaa allekirjoitukset kansalliselle parlamentille Majlisille; ottaa huomioon, että Iran ei ole vieläkään liittynyt kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen,

N.

ottaa huomioon, että sadoittain opettajia on erotettu syytettyinä liiallisesta tunnustuksettomuudesta ja monia opiskelijoita, esimerkiksi 7. joulukuuta 2007 valtakunnallisten yliopisto-opiskelijoiden päivien mielenosoituksiin osallistuneita, on pidätetty protestien seurauksena,

O.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2008 pidettävien parlamenttivaalien ehdokkaiden rekisteröintiaika päättyi 10. tammikuuta 2008, sisäministeriö ilmoittaa päätöksistään 22. tammikuuta 2008 alkaen ja valvontaneuvostolla, joka perustuslain mukaan valvoo vaalien pätevyyttä, on oikeus hylätä ehdokkaat,

P.

ottaa huomioon, että Iran keskeytti EU:n ja Iranin kokonaisvaltaisen vuoropuhelun joulukuussa 2003 eikä EU:n ja Iranin ihmisoikeusvuoropuhelussa ole järjestetty kokousta kesäkuun 2004 jälkeen,

Q.

ottaa huomioon, että EU:n suhteet Iraniin ovat viime vuosina perustuneet kolmiportaiseen lähestymistapaan, jossa neuvotellaan kauppa- ja yhteistyösopimuksesta ja käydään sekä poliittista vuoropuhelua että ihmisoikeusvuoropuhelua, ja katsoo, että näitä kolmea näkökohtaa ei voida erottaa toisistaan,

1.

toistaa, että Iranin ydinohjelman leviämisriski on edelleen vakava huolenaihe EU:lle ja kansainväliselle yhteisölle, mikä on ilmaistu hyvin selkeästi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1696 (2006), 1737 (2006) ja 1747 (2007); pitää tämän vuoksi valitettavana, että Iran ei ole vieläkään täyttänyt kansainvälisiä velvoitteitaan keskeyttää kaikki uraanin rikastamiseen liittyvät toimet ja jälleenkäsittelytoimet;

2.

ilmaisee tukensa EU:n pyrkimyksille löytää pitkän aikavälin neuvotteluratkaisu ydinkiistaan Iranin kanssa ja korostaa tässä IAEA:n merkitystä;

3.

panee merkille edistymisen IAEA:n ja Iranin työsuunnitelman täytäntöönpanossa ja toistaa Iranille esittämänsä kehotukset palauttaa sen ydinohjelman avoimuus siten, että Iran antaa täydellisiä, selkeitä ja uskottavia vastauksia IAEA:lle, ratkaista kaikki kyseistä ohjelmaa koskevat kysymykset ja huolenaiheet, mukaan luettuina seikat, joilla voisi olla sotilaallinen ulottuvuus, panna täysimääräisesti täytäntöön turvavalvontasopimuksen määräykset, myös sen liitännäisjärjestelyt, sekä ratifioida lisäpöytäkirja ja panna se täytäntöön;

4.

toistaa täyden tukensa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalle 1747 (2007) ja siinä esitetyille toimenpiteille; yhtyy edellä mainittuihin Eurooppa-neuvoston 14. joulukuuta 2007 antamiin päätelmiin; pitää myönteisenä sitä, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ja Saksan ulkoministerit sekä EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) korkea edustaja saivat kokouksessaan Berliinissä 22. tammikuuta 2008 aikaan sopimuksen uudesta Irania koskevasta päätöslauselmaluonnoksesta, jossa esitetään uusia toimenpiteitä, sekä sitä, että kansainvälinen yhteisö noudattaa asiassa yhteistä lähestymistapaa;

5.

toistaa kantansa, että kärjistynyt ydinkiista on mahdollista ratkaista eikä sotilastoimia pitäisi harkita; ilmaisee tukensa Mohamed ElBaradein työlle kaikkien ratkaisemattomien kysymysten selvittämiseksi Iranin kanssa maaliskuuhun 2008 mennessä; kehottaa Yhdysvaltain hallintoa ja kaikkia muita asianosaisia toimijoita luopumaan sotilaallisiin vaihtoehtoihin viittaavasta retoriikasta ja Iranin hallinnon vaihtamiseen tähtäävistä toimista;

6.

panee merkille edellä mainitun Yhdysvaltojen kansallisen tiedusteluraportin äskettäiset havainnot Iranin sotilaallisesta ja siviilialan ydinohjelmasta; katsoo näiden havaintojen antavan vahvistuksen EU:n noudattamalle kaksitahoiselle lähestymistavalle, jolla pyritään saamaan Iran diplomaattisin keinoin noudattamaan rajoituksitta IAEA:n kehotuksia luopua uskottavasti ja valvotusti siviiliohjelman mahdollisesta sotilaallisesta yhteydestä;

7.

kehottaa siksi Irania aloittamaan viipymättä uuden neuvottelukierroksen sen ydinohjelman tulevasta suunnasta sekä keskeyttämään kaiken rikastamiseen liittyvän toiminnan; kehottaa Yhdysvaltoja sen Pohjois-Korean kanssa käymien neuvottelujen osoittauduttua diplomaattiseksi menestykseksi osallistumaan Iranin kanssa käytäviin neuvotteluihin suoraan EU:n rinnalla etenkin monenvälisissä puitteissa Wienissä IAEA:n johdolla, sillä Yhdysvallat pystyy antamaan laajemmat turvatakuut;

8.

kehottaa ryhtymään ydinaseriisuntaa koskeviin uskottaviin monenvälisiin toimiin lujittamalla ydinsulkusopimusta sekä kehottaa EU:ta ottamaan johdon käsiinsä, jotta umpikujaan ajautuneet ydinaseriisuntaneuvottelut saataisiin uudelleen käyntiin;

9.

korostaa pitävänsä tärkeänä yhteistyötä Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan ja sitoutumattomien maiden kanssa, jotta voidaan harkita täydentäviä malleja kattavan sopimuksen aikaansaamiseksi Iranin kanssa sen ydinlaitoksista ja niiden käytöstä unohtamatta myöskään Iranille tärkeitä turvallisuusnäkökohtia;

10.

toteaa, että tällaisen kattavan sopimuksen avulla voitaisiin luoda koko alueelle pysyvä turvallisuusjärjestelmä, joka kattaa myös Intian, Pakistanin ja muut ydinasevallat, ja katsoo, että Iranin olisi kannettava vastuunsa alueellisena toimijana;

11.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä harkitsemaan vakavasti uutta monenvälistä kehystä ydinenergian käyttöä varten sekä ryhtymään pikaisiin toimiin sen luomiseksi IAEA:n ehdotuksen mukaisesti siten, että taataan ydinpolttoaineen toimitukset mutta ydinaseiden leviämisen riski pysyy mahdollisimman pienenä;

12.

ilmaisee syvän huolestuneisuutensa Iranin ihmisoikeustilanteen heikentymisestä viime vuosina; vetoaa Iranin viranomaisiin, jotta nämä noudattaisivat velvollisuuksiaan Iranin ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja -sopimusten mukaisesti ja edistäisivät yleismaailmallisia arvoja ja takaisivat kaikille ihmisille oikeuden käyttää kansalaisoikeuksiaan ja poliittisia vapauksiaan, sekä palauttaa mieliin edellä mainitun tästä aiheesta 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman;

13.

tuomitsee voimakkaasti kuolemantuomiot ja teloitukset Iranissa, erityisesti nuorille rikoksentekijöille ja alaikäisille langetetut kuolemantuomiot ja/tai niiden täytäntöönpanon, ja vaatii Iranin viranomaisia noudattamaan alaikäisiä koskevia kansainvälisesti tunnustettuja oikeudellisia suojakeinoja, kuten lapsen oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta;

14.

on erittäin huolestunut siitä, että kansalaisyhteiskunnan liikkeiden tukahduttaminen on lisääntynyt Iranissa merkittävästi kuluneen vuoden aikana; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan naisten oikeuksien puolustajien, ”miljoonan allekirjoituksen” kampanjan aktivistien, opiskelijaliikkeiden, vähemmistöjen oikeuksien puolustajien, älymystön edustajien, opettajien, toimittajien, verkkopäiväkirjojen pitäjien ja ammattiyhdistysaktiivien – etenkin Mamsour Osanloon ja Mahmoud Salehin – toiminnan kovaotteisen tukahduttamisen sekä kehottaa vapauttamaan kaikki ne ihmiset, jotka on vangittu siksi, että he ovat ilmaisseet rauhanomaisesti vakaumuksiaan;

15.

esittää voimakkaan vastalauseensa ahwazeihin kuuluneen poliittisen aktivistin Zamel Bawin teloituksesta Iranissa 30. tammikuuta 2008 kello neljältä aamuyöllä paikallista aikaa – Bawi oli järjestyksessä 19. viimeisen 12 kuukauden aikana teloitetuista awhaziaktivisteista – ja kehottaa Iranin viranomaisia pidättymään teloittamasta ihmisoikeusaktivisti Faleh Abdulah al-Mansouria, joka on Alankomaiden kansalainen, ja UNHCR:n rekisteröimiä pakolaisia Rasoul Ali Mazreaa ja Said Sakia, joiden uudelleen sijoittaminen Norjaan on varmistunut, sekä sallimaan heidän siirtymisensä maahan, jonka kansalaisia he ovat tai jossa heille on myönnetty turvapaikka; kehottaa myös vapauttamaan kuolemaan tuomitut kurditoimittajat Abdolvahed ”Hiwa” Butimarin ja Adnan Hassanpourin;

16.

kehottaa Iranin viranomaisia poistamaan lainsäädännöstä ja käytännöstä kaikki kidutuksen, mukaan lukien äärimmäisen epäinhimilliset teloitukset, ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rankaisemisen muodot, huolehtimaan oikeusturvasta ja lopettamaan ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen; kehottaa Iranin viranomaisia muuttamaan kiireellisesti rikoslakia siten, että kivittämistuomioiden täytäntöönpanon keskeyttäminen muutetaan lopulliseksi kielloksi;

17.

pitää YK:n yleiskokouksen edellä mainittua päätöslauselmaa 62/149, jossa kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpano kaikkialla maailmassa, myönteisenä askelena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista; kehottaa Irania soveltamaan teloitusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä äskettäin hyväksyttyä päätöslauselmaa;

18.

kehottaa Iranin viranomaisia noudattamaan kansainvälisesti tunnustettuja oikeudellisia suojakeinoja, jotka koskevat uskonnollisiin, etnisiin, kielellisiin tai muihin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, riippumatta siitä, onko kyseiset vähemmistöt tunnustettu; tuomitsee ankarasti nykyisen piittaamattomuuden vähemmistöjen oikeuksista ja vaatii, että vähemmistöjen on saatava harjoittaa kaikkia Iranin perustuslaissa ja kansainvälisessä oikeudessa vahvistettuja oikeuksia; kehottaa Iranin viranomaisia toimimaan perustuslain edellyttämällä tavalla ja poistamaan lainsäädännöstä ja käytännöstä kaikki syrjinnän muodot ja muunlaiset ihmisoikeusloukkaukset, jotka kohdistuvat uskonnollisiin, etnisiin, kielellisiin tai muihin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin, mukaan luettuina arabit, azerit, balutšit, kurdit, baha'it, kristityt, juutalaiset, sufit ja sunnimuslimit; kehottaa erityisesti kumoamaan baha'i-uskonnon harjoittamista koskevan tosiasiallisen kiellon;

19.

tuomitsee poliittisiin vastustajiin, ihmisoikeusaktivisteihin, toimittajiin, verkkopäiväkirjan pitäjiin, opettajiin, intellektuelleihin, naisiin, opiskelijoihin, ammattiyhdistysaktiiveihin sekä uskonnollisiin, etnisiin, kielellisiin tai muihin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuvan sorron; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan näiden kansalaisten ahdistelun, pelottelun ja vainoamisen ja vapauttamaan ehdoitta kaikki mielipidevangit;

20.

kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan Iranin ihmisoikeustilanteen tarkkailemista ja antamaan asiasta parlamentille vuoden 2008 ensimmäisen puoliskon aikana kattavan raportin, johon sisältyy ehdotuksia hankkeista, joita voitaisiin rahoittaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä;

21.

ilmaisee tukensa kaikille demokraattisille poliittisille voimille ja kansalaisyhteiskunnan voimille, etenkin nais- ja opiskelijajärjestöille, jotka kasvavasta painostuksesta huolimatta pyrkivät väkivallattomin keinoin edistämään Iranissa demokratiaa ja ihmisoikeuksia;

22.

edellyttää Iranin viranomaisten kantavan vastuunsa tulevissa valtakunnallisissa vaaleissa käytettävästä ehdokkaiden seulontamenettelystä siten, että taataan vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

23.

korostaa, että Iranin ja EU:n välisen yhteistyö- ja kauppasopimuksen mahdollinen tekeminen on riippuvainen Iranin ihmisoikeustilanteen merkittävästä kohentumisesta sekä Iranin täydestä yhteistyöstä IAEA:n kanssa ja objektiivisten takeiden antamisesta maan ydinohjelman rauhanomaisesta luonteesta;

24.

panee merkille Yhdistyneessä kuningaskunnassa kiellettyjen järjestöjen luettelosta vastaavan valituslautakunnan (Proscribed Organisations Appeal Commission) 30. marraskuuta 2007 tekemän päätöksen pyytää Britannian sisäministeriä poistamaan iranilaisen People's Mujahedeen -järjestö (PMOI) kiellettyjen järjestöjen luettelosta välittömästi;

25.

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 12. joulukuuta 2006 antaman tuomion (5);

26.

kehottaa komissiota antamaan tiedonannon EU:n ja Iranin suhteiden tilasta ja näkymistä sekä kehottaa molempia osapuolia aloittamaan uudelleen ihmisoikeusvuoropuhelun samanaikaisesti yhteistyö- ja kauppasopimuksesta käytävien neuvottelujen kanssa, jotka voitaisiin saattaa päätökseen, jos Iran ryhtyy ihmisoikeuksia alalla ja ydinenergiakysymyksen osalta tarvittaviin toimiin;

27.

kehottaa komissiota perustamaan Iraniin edustuston, jotta voidaan edistää vuoropuhelua viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja tiivistää etenkin pakolaisapuun ja huumekaupan torjuntaan liittyvää yhteydenpitoa;

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, YUTP:n korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n turvallisuusneuvoston, YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeustoimikunnan puheenjohtajille, IAEA:n pääjohtajalle, Iranin korkeimman oikeuden presidentille sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/13

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 13. konferenssin (COP 13) ja osapuolten kolmannen konferenssin, joka toimii Kioton pöytäkirjan osapuolten (COP/MOP 3) kokouksena Balilla, Indonesiassa 3.–15. joulukuuta 2007,

—

ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) Valenciassa Espanjassa 17. marraskuuta 2007 julkistaman neljännen arviointiraportin päätelmät,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ilmastonmuutoksesta ja erityisesti 15. marraskuuta 2007 annetun päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen – Balin ilmastonmuutoskonferenssia (COP 13 ja COP/MOP 3) edeltävät ja sen jälkeiset toimet (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että IPCC:n neljännessä arviointiraportissa vahvistetaan, että ilmastonmuutoksen nopeutuminen johtuu ihmisen toiminnasta ja sillä on jo vakavia maailmanlaajuisia seurauksia,

B.

ottaa huomioon, että Balin toimintasuunnitelmassa hyväksytään IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitetty havainto, että maailmanlaajuinen lämpeneminen on kiistatonta ja että päästöjen tuntuvan vähentämisen viivästyminen haittaisi mahdollisuuksia alempien vakautustasojen saavuttamiseen ja lisäisi entistä rajumpien ilmastonmuutosvaikutusten riskiä,

C.

ottaa huomioon, että moniin maailman alueisiin on jo kohdistunut maapallon keskilämpötilojen nousun vaikutuksia, ja ottaa huomioon viimeisimmät tieteelliset todisteet, jotka viittaavat siihen, että EU:n sopima pitkän aikavälin tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna ei riitä ilmastonmuutoksen merkittävien kielteisten vaikutusten välttämiseksi,

D.

toteaa, että ilmastonmuutos on pitkän aikavälin ongelma ja että lyhyen aikavälin toimet eivät yksin riitä myönteisten ilmastovaikutusten aikaansaamiseen; pitää ilmastojärjestelmän kannalta ratkaisevana varmistaa, että maailmanlaajuisten päästöjen huippu ajoittuu seuraavan 10–15 vuoden ajalle,

E.

katsoo, että teollisuusmaat ovat suurelta osin vastuussa kasvihuonepäästöjen kertymisestä ilmakehään; ottaa huomioon, että entistä epävakaamman ilmaston vaikutukset ovat suurimmat köyhimmissä maissa ja väestöissä,

F.

katsoo, että laaja kansainvälinen sopimus päästöjen vähentämiseen liittyvistä pitkän aikavälin tavoitteista on ehdottoman välttämätön, jotta saataisiin varmuus vähän kasvihuonepäästöjä aiheuttaviin teknologioihin, energiatehokkuuteen ja kestävään metsänhoitoon kohdistuvista investoinneista ja jotta voitaisiin välttää investoinnit ei-yhteensopivaan energiainfrastruktuuriin,

1.

pitää myönteisenä, että osapuolet päättivät Balin konferenssissa käynnistää UNFCCC:n yhteydessä viralliset neuvottelut kansainvälisestä ilmastosopimuksesta vuoden 2012 jälkeistä kautta varten pyrkien sopimuksen ja päätöksen tekemiseen Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidettävässä osapuolten viidennessätoista konferenssissa;

2.

toteaa tyytyväisenä, että Balin toimintasuunnitelmassa on selvä aikataulu, sopimuksen tekemisen määräajaksi on asetettu vuosi 2009, ja siinä viitataan neuvotteluissa käsiteltäviin pääkysymyksiin, ja uskoo, että toimintasuunnitelma muodostaa siten hyvä perustan neuvotteluprosessille;

3.

toistaa, että itse sopimuksen olisi perustuttava UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan pääperiaatteisiin ja -mekanismeihin ottaen huomioon yhteinen vastuu ja eriytetyt velvollisuudet ja että sen olisi perustuttava myös edellä mainitun 15. marraskuuta 2007 annetun päätöslauselman 2 kohdassa yksilöityihin elementteihin;

4.

pitää liitteeseen I kuuluvien maiden ja siihen kuulumattomien maiden välisen jäykän erottelun loppumista yhtenä Balin toimintasuunnitelman merkittävimmistä saavutuksista;

5.

korostaa EU:n Balin konferenssissa omaksumaa rakentavaa ja johtavaa asemaa, joka edesauttoi merkittävästi neuvottelujen onnistumista; tukee aktiivisen roolin jatkamista tulevissa neuvotteluissa ja edellyttää, että parlamentti on hyvin tiiviisti mukana näissä neuvotteluissa;

6.

pitää myönteisenä, että osapuolet tunnustivat IPCC:n neljännen arviointiraportin antavan toistaiseksi kattavimman ja arvovaltaisimman näkemyksen ilmastonmuutoksesta ja se tarjoaa integroidun tieteellisen, teknisen ja yhteiskunnallis-taloudellisen näkökulman merkittäviin kysymyksiin, ja kannustaa hyödyntämään siinä olevia tietoja kansallista ilmastonmuutospolitiikkaa kehitettäessä;

7.

pitää valitettavana, että Balin toimintasuunnitelmassa ei kyetty tekemään yksiselitteisiä tiedeviittauksia kasvihuonepäästöjen tarvittavan vähentämisen yhteydessä; pitää kuitenkin myönteisenä, että Kioton pöytäkirjan osapuolet myönsivät, että teollisuusmaiden on vuoteen 2020 mennessä kyettävä ryhmänä vähentämään päästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna;

8.

toistaa, että teollisuusmaiden – myös niiden, jotka eivät ole vielä ratifioineet Kioton pöytäkirjaa – on oltava johtavassa asemassa ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisessa estämisessä ja sitouduttava vähentämään päästöjään vuoteen 2020 mennessä vähintään 30 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 60–80 prosenttia vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna;

9.

pitää myönteisenä, että useimmat kehitysmaat omaksuivat rakentavan asenteen neuvotteluissa ja sitoutuivat kestävän kehityksen yhteydessä kansallisesti asianmukaisiin hillitsemistoimiin, joita tuetaan teknologialla, rahoituksella ja kapasiteetin kehittämisellä ja jotka ovat mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa;

10.

korostaa, että kaikilla kehitysmailla on oikeus kestävään talouskehitykseen; korostaa, että Euroopan unionin ja muiden teollistuneiden kansakuntien on autettava kehitysmaita kestävän tekniikan kehittämisessä;

11.

muistuttaa, että maailmanlaajuisten pyrkimysten uskottavuus ja tehokkuus edellyttävät kaikilta osapuolilta tuntuvampia, mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa olevia sitoumuksia;

12.

huomauttaa, että tasapuolisen ratkaisun löytäminen on ratkaisevan tärkeää kansainvälisen ilmastopolitiikan onnistumiselle;

13.

katsoo, että sitoumuksissa olisi – mikä merkitsee innovaatiota Kioton pöytäkirjaan verrattuna – otettava huomioon kehitysmaiden erilainen tilanne ja että nousevien talouksien olisi hyväksyttävä päästöjen vähentäminen kehitysasteen, talouden alakohtaisen rakenteen, päästöjenvähennyspotentiaalin sekä teknisten valmiuksien ja rahoituskyvyn mukaisesti;

14.

katsoo, että Kioton pöytäkirjan nykymekanismeissa on tilaa innovaatioille kehittyvien ja nousemassa olevien maiden sitoumuksia ja tavoitteenasettelua varten, jotta sitoumukset olisivat kunkin maan tarpeiden ja kapasiteetin mukaisia ja edellyttäen, että ne ovat mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa;

15.

pitää myönteisenä päätöstä toteuttaa useita poliittisia lähestymistapoja ja kannustimia käsittäviä menetelmäkysymyksiä koskeva työohjelma, jolla pyritään vähentämään kehitysmaiden metsähakkuista ja metsien tilan huonontumisesta aiheutuvat päästöt, samalla kun otetaan tasapainoisesti huomioon metsien moninaiset tehtävät ja edut elävän luonnon monimuotoisuuden arvojen, ekosysteemien toiminnan ja paikallisen toimeentulon kannalta; pitää lisäksi myönteisenä, että osapuolia kannustettiin tukemaan kapasiteetin kehittämistä, antamaan teknistä tukea ja toteuttamaan toimia, kuten pilottihankkeita, jotka kohdennetaan metsähakkuiden lisääntymistä aikaansaaviin tekijöihin ja luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen tukemiseen;

16.

pitää sopeutumisrahaston hallinnointia tehokkaalla ja avoimella tavalla koskevaa päätöstä myönteisenä, koska sillä varmistetaan rahaston toiminnan käynnistyminen Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoumuskauden varhaisessa vaiheessa;

17.

pitää myönteisenä päätöstä strategisen ohjelman käynnistämisestä, jotta voidaan lisätä investointeja hillitsemisen ja sopeutumisen mahdollistavan tekniikan kehittämiseksi ja siirtämiseksi kehitysmaihin ja sen hyödyntämiseksi niissä, ja pitää myönteisenä, että teknologian siirtojen asiantuntijaryhmä sai tehtäväkseen arvioida varojen käytön ja saatavuuden puutteita ja esteitä;

18.

katsoo, että tehokkaampia ja halvempia energiatekniikoita koskeva tutkimus, kehittäminen ja demonstrointi olisi asetettava ensisijaiseksi asiaksi; edellyttää hallituksilta, teollisuudelta, tutkijayhteisöltä ja kansalaisyhteiskunnalta tiivistä yhteistyötä;

19.

katsoo, että seuraavassa Poznanissa pidettävässä konferenssissa/osapuolten kokouksessa olisi keskityttävä kehitysmaihin, ja edellyttää siksi vakavia pyrkimyksiä, jotta metsähakkuiden välttämistä ja kestävän metsänhoidon edistämistä koskevien kannustimien, markkinapohjaiset välineet mukaan lukien, sopeutumisen rahoittamisen sekä ympäristöystävällisen tekniikan hyödyntämisen ja kehitysmaihin siirtämisen suhteen saavutettaisiin todellista edistymistä;

20.

vaatii kehittämään EU:n politiikan yhteydessä merkittäviä ja ennakoitavissa olevia rahoitusvälineitä, joilla autetaan kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja vähentämään kasvihuonepäästöjä sekä metsähakkuita ja metsien tilan huonontumista; muistuttaa, että nykyisten ja tulevien ilmastoa koskevien rahoitusvälineiden todellisia vaikutuksia kehitysmaihin on seurattava tiiviimmin ja kriittisesti; katsoo, että puhtaan kehityksen mekanismia olisi uudistettava, jotta sen potentiaalia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti sitoumuskaudella 2008–2012;

21.

korostaa, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta ja kehitysavusta on tehtävä pikaisesti ympäristöystävällisempää ja että sitä olisi toteutettava vesittämättä EU:n ympäristöpolitiikkaa ja ilmastonmuutosta hillitsevää politiikkaa; pitää alan hyvin hidasta edistymistä valitettavana ja kehottaa EU:n johtoa asettamaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan painopistealoiksi;

22.

korostaa, että teollisuusmaiden on Balin toimintasuunnitelman uskottavuuden säilyttämiseksi pikaisesti tehtävä ilmastoalan kumppanuuksia Kiinan ja Intian kaltaisten nousevien talouksien kanssa ja edistettävä siten tiivistä yhteistyötä energiapolitiikan uudistamisessa, kapasiteetin kehittämisessä ja energiatehokkuuteen ja vähäpäästöiseen teknologiaan tehtävien investointien edistämisessä;

23.

23 pitää valitettavana, että ei kyetty antamaan selkeää viittausta tarpeeseen sopia ilma- ja meriliikenteen sitovista päästövähennyksistä; toteaa, että Balin valtuudet eivät sulje pois ilma- ja meriliikenteen sitovia toimia; vaatii uudelleen ilma- ja meriliikenteen päästöjen sisällyttämistä vuoden 2012 jälkeisellä kaudella kansainvälisiin kasvihuonepäästöjen vähentämissitoumuksiin UNFCCC:n valvonnassa, sillä Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) ja Kansainvälinen merenkulkualan järjestö (IMO) eivät ole kyenneet käsittelemään asiaa tehokkaasti;

24.

korostaa, miten tärkeää on saada kaikki kansainvälisen kaupan merkittävät alat sitoutumaan kaikkiin maailmanlaajuisiin ilmastositoumuksiin ja vertailuarvoihin, jotta voidaan taata, että ilmastonmuutosta koskevat maailmanlaajuiset tavoitteet voidaan saavuttaa ja kilpailun maailmanlaajuinen vääristyminen voidaan estää;

25.

edellyttää EU:n biopolttoainepolitiikan pikaista uudelleen tarkastelemista, jossa korostetaan erityisesti kunkin biopolttoaineen kestävyyttä koko elinkaaren ajan kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen kannalta; tähdentää, että biopolttoainestrategioita yhtenä energiavaihtoehtona kehitettäessä ja toteutettaessa olisi aina otettava täysipainoisesti huomioon mahdolliset kielteiset ympäristövaikutukset ja yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ja suojauduttava niiden varalta; pyytää siksi komissiota ehdottamaan kestäviä standardeja ja selkeitä kriteereitä biopolttoainetuotantoa varten;

26.

korostaa odottavansa komissiolta ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealta edustajalta Eurooppa-neuvoston Brysselissä 21.–22. kesäkuuta 2007 pyytämää selontekoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista kansalliseen turvallisuuteen; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tärkeimpiin aloihin, kuten hillitsemiseen, sopeutumiseen ja ilmastonmuutosnäkökulman sisällyttämiseen kaikkeen politiikkaan, koska ilmastonmuutos saattaa olla merkittävä tekijä köyhimpien maiden olojen epävakautuessa;

27.

on tietoinen tulevien neuvottelujen aiheuttaman haasteen mittavuudesta ja edellyttää, että ilmastopolitiikasta tulee EU:n kolmansien maiden, alueellisten sopimusten ja talousjärjestöjen kanssa ylläpitämien ulkosuhteiden painopisteala ja päätekijä; kehottaa lisäksi vuosien 2008 ja 2009 neljää puheenjohtajavaltiota (Slovenia, Ranska, Tšekin tasavalta ja Ruotsi) tiedottamaan Euroopan parlamentille ilmastopolitiikkaa koskevista tavoitteista sekä raportoimaan säännöllisesti yhdessä komission kanssa neuvotteluissa saavutetusta edistyksestä;

28.

kehottaa yhtäläisten lähtökohtien toistaiseksi puuttuessa komissiota kartoittamaan teollisuuden mahdollisuuksia tehostaa taloudellista potentiaaliaan kehittämällä innovoivaa ympäristöystävällistä teollisuutta; kehottaa siksi harkitsemaan WTO:ssa sellaisten väliaikaisten toimien käyttöön ottamista, jotka suosivat ympäristöystävällisten tuotteiden ja innovatiivisen tekniikan valmistusta ja vientiä;

29.

kehottaa kaikkia asiaa käsitteleviä pysyviä ja väliaikaisia parlamentin valiokuntia ja valtuuskuntia tekemään tiivistä yhteistyötä ilmastonmuutoskysymysten yhteydessä, jotta kyetään takaamaan johdonmukainen ja yhteen sovitettu lähestymistapa kaikessa politiikassa, eli ympäristö-, teollisuus-, energia-, liikenne-, maatalous-, tutkimus- ja kehitysyhteistyöpolitiikassa ja erityisesti kauppa- ja investointipolitiikassa sekä muissa ilmastonmuutostavoitteita koskevissa aloitteissa; vaatii ilmastonmuutoskysymysten ottamista säännöllisesti esille parlamenttien välisten valtuuskuntien tasolla ja transatlanttisen lainsäädäntövuoropuhelun yhteydessä;

30.

tunnustaa, että EU-neuvottelujen uskottavuus riippuu siitä, miten onnistumme omissa päästöjen vähentämispyrkimyksissämme ja vähäpäästöisen teknologian kehittämisessä ja siirtämisessä muihin maihin; vaatii siksi jokaisen tason – paikallisen, kansallisen ja EU:n tason – politiikkaa ja toimia, joilla varmistetaan, että EU saavuttaa tavoitteekseen asettaman kasvihuonepäästöjen vähentämisen ainakin 30 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä edellyttäen, että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti pidemmälle edenneet kehitysmaat antavat vastuutaan ja kykyään vastaavan panoksen; tukee EU:n antamaa sitoumusta, joka ei riipu maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamisesta vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskien ja jonka mukaan kasvihuonepäästöjä vähennetään ainakin 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä; edellyttää toimia, joilla tuetaan sekä kansallisen tason että EU:n tason rahoituksen lisäämistä kasvihuonepäästöjen vähentämistä koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovaatioita varten;

31.

kehottaa EU:ta käyttämään vaikutusvaltaansa merkittävänä kansainvälisenä toimijana ja kehittyvän maailman kumppanina, jotta kansainvälisellä tasolla asetettaisiin johdonmukaisia ilmastonmuutostavoitteita;

32.

korostaa lähinnä teollistuneiden maiden historiallista vastuuta kasvihuonepäästöjen suurimpina aiheuttajina ja edellyttää niiltä siksi tiukempaa sitoutumista, jolla vältetään ja rajoitetaan luonnonmullistuksia ja yhteiskunnallisia häiriöitä, joita ilmenee, mikäli maailmanlaajuista lämpenemistä ei onnistuta rajoittamaan;

33.

ottaa huomioon, että Yhdysvallat aikoo kutsua koolle maailman suurimpien päästöjen aiheuttajien viisi kokousta; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita, joita asia koskee, asettamaan osallistumisensa ehdoksi sen, että kokouksen isännöijät tekevät konkreettisia ehdotuksia lyhyen aikavälin päästöjenvähennystavoitteista, jotka ovat UNFCCC:n päämäärien ja tavoitteiden mukaisia; edellyttää, että maailman suurimmat päästöjen aiheuttajat sovittavat toimensa yhteen UNFCCC:n toimien kanssa;

34.

toteaa, että edellä mainittu Poznanissa pidettävä konferenssi/osapuolten kokous ajoittuu yksiin Eurooppa-neuvoston kokouksen kanssa; kehottaa neuvostoa muuttamaan Eurooppa-neuvoston kokouksen aikataulua, jotta valtion- ja hallitusten päämiehet pystyvät osallistumaan COP/MOP:iin ja kyetään varmistamaan, että hallitukset antavat täyden huomionsa COP/MOP:lle;

35.

on vakuuttunut siitä, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi pitää saada tiedotusvälineet mukaan, sillä ne ovat ratkaisevassa asemassa luotaessa koko väestön keskuudessa välttämätöntä laajaa tietoisuutta lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä odotettavissa olevista muutoksista;

36.

uskoo Balilla eri puolilta maailmaa tulleiden kansanedustajien kanssa käytyjen keskustelujen mukaisesti, että parlamentti voi ottaa ja sen on otettava merkittävä asema ilmastonmuutosta käsittelevän parlamenttien välisen pysyvän foorumin koordinaattorina; kehottaa siksi asianosaisia parlamentin elimiä harkitsemaan tätä mahdollisuutta;

37.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä UNFCCC:n sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille UNFCCC:n sopimuspuolille ja kyseisen sopimuksen tarkkailijoille.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/18

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen (KOM(2006)0545),

—

ottaa huomioon edellä mainittuun komission tiedonantoon liitetyn komission työasiakirjan (SEC(2006)1173),

—

ottaa huomioon toimintasuunnitelman vaikutusten arvioinnin (SEC(2006)1174) ja toimintasuunnitelman tiivistelmän (SEC(2006)1175),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Energiapolitiikka Euroopalle (KOM(2007)0001),

—

ottaa huomioon 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Eurooppa-neuvoston toimintasuunnitelman (2007–2009) — Euroopan energiapolitiikka (7224/07) hyväksymisestä,

—

ottaa huomioon 22 päivänä syyskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/75/ETY kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin (1),

—

ottaa huomioon 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY rakennusten energiatehokkuudesta (2),

—

ottaa huomioon 11 päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla (3),

—

ottaa huomioon 6 päivänä heinäkuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (4),

—

ottaa huomioon 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista (5),

—

ottaa huomioon 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/1005/EY Amerikan yhdysvaltojen hallituksen ja Euroopan yhteisön välisen toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevien ohjelmien yhteensovittamista koskevan sopimuksen tekemisestä (6) ja kyseisen sopimuksen tekstin (7),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta (KOM(2006)0576)

—

ottaa huomioon 24 päivänä lokakuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta (8) ja erityisesti sen II osaston III luvun ”Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelma”,

—

ottaa huomioon 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (9),

—

ottaa huomioon 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 761/2001 organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (10),

—

ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiatehokkuudesta annetusta vihreästä kirjasta ”Enemmän tuloksia vähemmällä” (11),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi — Vihreä kirja (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0003/2008),

A.

katsoo että, jos lämpötilat maailmassa nousevat yli kahdella celsiusasteella yli esiteollisen ajan tason, seurauksena on kaoottinen ilmastonmuutos, kuten muun muassa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin toukokuussa 2007 antamassa kertomuksessa todetaan; katsoo, että hiilidioksidipäästöjä on jyrkästi leikattava vuoteen 2015 mennessä, jos maailmanlaajuinen lämpeneminen halutaan pysäyttää kahden celsiusasteen tasolle; katsoo, että tehokkaampi energian käyttö on nopein ja kustannustehokkain keino vähentää hiilidioksidipäästöjä,

B.

katsoo, että energiatehokkuudella on tärkeä merkitys vähennettäessä Euroopan unionin riippuvuutta energiantuonnista, pyrittäessä vastaamaan tulevaan energialähteiden puutteeseen ja rajoitettaessa energiahintojen korotusten vaikutusta,

C.

ottaa huomioon, että energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaan liittyvässä vaikutusten arvioinnissa tunnustettiin täytäntöönpanomahdollisuuksien puute kaikilla hallinnon tasoilla komissiossa ja arvioitiin, että tarvitaan 20 henkilöä lisää, jotta toimintasuunnitelma saataisiin toteutettua,

D.

ottaa huomioon, että ainoastaan viisi jäsenvaltiota on saattanut direktiivin 2002/91/EY asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään,

E.

ottaa huomioon, että direktiivissä 2006/32/EY edellytetään, että jäsenvaltiot esittävät kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmansa komissiolle 30. kesäkuuta 2007 mennessä, mutta toteaa, että 1. syyskuuta 2007 mennessä komissio oli vastaanottanut ainoastaan yhdeksän kansallista toimintasuunnitelmaa ja 10. tammikuuta 2008 mennessäkin vasta vain 17 kansallista toimintasuunnitelmaa,

F.

ottaa huomioon, että direktiivin 2004/8/EY soveltaminen jäsenvaltioiden toimesta on myöhässä, eikä tämä soveltaminen ole lähestulkoonkaan täydellistä,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on yksi maailman rikkaimpia ja teknisesti kehittyneimpiä alueita; ottaa huomioon, että vuodesta 1990 lähtien Euroopan unionissa tuotanto on lisääntynyt lähes 40 prosentilla ja henkeä kohti lasketut keskimääräiset tulot kolmanneksella; ottaa huomioon, että energia- ja sähköntuotantoresurssien kysyntä kasvoi samanaikaisesti vain 11 prosenttia,

H.

toteaa, että – jos annetaan oikeanlaisia poliittisia signaaleja – tuottavuutta voitaisiin tieto- ja viestintätekniikalla lisätä yli EU:lle asetetun 20 prosentin tavoitteen; katsoo, että tietynlaisesta teknologiasta, kuten älykkäästä sähköverkkotekniikasta, älykkäistä hallintajärjestelmistä ja Specknet-perusteisesta tietotekniikasta olisi siksi annettava toimivia poliittisia suosituksia;

1.

on tyytyväinen edellä mainittuun energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaan vuodelta 2006 sekä sen tavoitteeseen ja soveltamisalaan;

2.

katsoo, että teknisesti ja taloudellisesti on täysin mahdollista parantaa energiatehokkuutta yli 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä autonomisista rakenteellisista vaikutuksista tai hintavaikutuksista aiheutuvien mahdollisten parannusten ohella, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että tämä tavoite sekä ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet saavutetaan;

3.

panee syvästi huolestuneena merkille, että olemassa olevan energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa on puutteellista ja jäljessä aikataulusta;

4.

painottaa, että energiatehokkuuspolitiikkaa on sovellettava kaikilla hallinnon tasoilla;

5.

pitää valitettavana sitä, että direktiiviä 2004/8/EY ei ole pantu jäsenvaltioissa täysimääräisesti täytäntöön ja että sen täytäntöönpano on merkittävästi myöhässä;

6.

arvostelee sitä, ettei komissio ole palkannut riittävästi virkamiehiä huolehtimaan siitä, että sekä toimintasuunnitelma että sen perustana oleva energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö pantaisiin täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön;

7.

pahoittelee, että toimintasuunnitelmaan sisältyvistä vuonna 2007 toteutettavista komission 21 toimenpiteestä ainoastaan kolme on pantu täytäntöön 1. syyskuuta 2007 mennessä, mutta toteaa kuitenkin, että 30. lokakuuta 2007 mennessä komissio ilmoitti näistä 21 toimesta 16:n edenneen mallikkaasti; pahoittelee, että ensisijaisia tuoteryhmiä koskevien energiatehokkuuden vähimmäisstandardien asettamista koskeva aikataulu on pahasti pettänyt;

8.

arvostelee sitä, että useiden jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole asettaneet etusijalle energiatehokuutta koskevan lainsäädännön täysimääräistä ja nopeaa saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöään eikä sen täysimääräistä ja nopeaa täytäntöönpanoa huolimatta puheistaan ilmastonmuutoksen torjumisesta ja EU:n energiantuonnin vähentämisestä;

9.

kehottaa komissiota kiirehtimään Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvoston (CEER) kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelua, johon sisällytetään yhteiset suuntaviivat ja yhteiset menettelysäännöt, jotta energian loppukäyttö tehostuisi kaikilla aloilla;

10.

kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita arvioimaan pikaisesti ja rehellisesti kapasiteettiaan koskevat puutteet ja muut esteet, joiden vuoksi ne eivät ole tähän mennessä kyenneet panemaan täysimääräisesti täytäntöön energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä, ja arvioimaan, kuinka nämä puutteet ja esteet voitaisiin poistaa;

11.

panee erityisesti merkille vaikeudet saada helposti ja nopeasti energiatehokkuutta koskevaa tietoa ja organisatorista tukea tarvittaessa; toteaa, että tämä tarve saattaa syntyä yhtäkkiä (esimerkiksi silloin, kun jokin kodinkone tai muu laite menee rikki) tai se voi liittyä erityisiin tapahtumiin (esimerkiksi muutto); uskoo, että kansalaisten käytännön tarpeisiin vastaamatta jättäminen vesittää monet energiatehokkuutta koskevat suunnitelmat, ja korostaa siksi käytännön avun ja etukäteisrahoituksen merkitystä;

12.

korostaa, että tieto- ja viestintätekniikoita olisi edistettävä avaintekijänä, jolla edistetään energiansäästöä useilla aloilla kuten liikenteessä, rakentamisessa, energia-alalla ja valmistuksessa; pitää tässä yhteydessä ilahduttavana komission tutkimusta, jolla arvioidaan tieto- ja viestintätekniikoihin perustuvien useiden johtavien teknologioiden mahdollista vaikutusta energiatehokkuuden parantamiseen EU:n taloudessa ja kasvihuonepäästöjen vähentämiseen vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota sisällyttämään tutkimuksen aihealueeseen älykkäät hallintajärjestelmät yleisesti ja älykkäät jakeluverkkotekniikat sekä sulautetut järjestelmät erityisesti;

13.

on tyytyväinen strategiaan energiatehokkuuden vähimmäisstandardien käyttöönotosta, ja kehottaa komissiota vakiinnuttamaan ne ja soveltamaan niitä vuoteen 2008 mennessä ilmastointilaitteiden ja kaikentyyppisten tv-vastaanottimiin liitettävien kotipäätteiden tapauksessa; kehottaa toteuttamaan tämän toimen dynaamisen merkintöjen uudelleentarkastelun yhteydessä, ja toteaa, että CE-merkintä voi tukea energiatehokkuutta koskevien vähimmäisstandardien täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan lisää varoja markkinoiden valvontaan;

14.

hyväksyy sen, että kotien valaistus lisätään ensisijaisten tuoteryhmien luetteloon, ja painottaa, että komissio pitäytyy ehdotetussa aikataulussa tehottomimpien lamppujen vetämiseksi pois markkinoilta maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti;

15.

panee merkille LED-valaisintekniikan viimeaikaisen kehityksen; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuudet LED-valaisimia koskevan tutkimuksen edistämiseen ja niiden käytön lisäämiseen;

16.

vaatii komissiota vahvistamaan aikataulut kaikkien energiatehottomimpien laitteiden, välineiden ja muiden energiaa kuluttavien tuotteiden, kuten terassilämmittimien, markkinoilta poistamiseksi;

17.

on tyytyväinen valmiustilan virtakulutuksen vähentämisen painottamiseen ja sellaisten tuotteiden ja tekniikoiden yleistymiseen, jotka varmistavat, että energiaa kuluttavat tuotteet ja välineet käyttävät energiaa vain silloin, kuin se on todella tarpeen; kehottaa komissiota esittämään valmiustilatoimintoa koskevan yhden watin energiatehokkuusvaatimuksen ja analyysin siitä, mitä energiasäästöjä on mahdollista saavuttaa sekä vähentämällä tarpeetonta valmiustilakulutusta että tekemällä siitä lopun varsinkin, mitä tulee passiiviseen valmiustilaan;

18.

panee tyytyväisenä merkille uuden Energy Star -sopimuksen, jossa vahvistetaan yhteiset toimistolaitteita koskevat energiatehokkuusstandardit, allekirjoittamisen Yhdysvaltojen kanssa ja erityisesti täytäntöönpanoasetukseen sisältyvän määräyksen energiatehokkuuden huomioimisen pakollisuudesta julkisten hankintojen yhteydessä; kehottaa komissiota jatkamaan neuvotteluja EU:n ja Yhdysvaltain välisen Energy Star -yhteistyön laajentamisesta muihin tuotteisiin EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksessa 30. huhtikuuta 2007 tehtyjen sitoumusten mukaisesti;

19.

pitää myönteisenä ehdotusta energiatehokkuuden vähimmäisstandardien asettamisesta kaikille muille merkittävästi energiaa käyttäville koneille ja laitteille vuoteen 2010 mennessä; kehottaa komissiota aloittamaan markkinoilla olevista vähiten energiatehokkaista tuotteista;

20.

tukee komissiota sen pyrkimyksissä kehittää kriteerit lämmitys- ja jäähdytystekniikoiden ympäristömerkinnälle, joka koskee erityisesti energian primaarikäyttöä, jotta voidaan varmistaa, että käyttäjät saavat luotettavaa tietoa rakennusten lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden markkinoilla saatavana olevista tehokkaimmista ja ympäristöystävällisimmistä vaihtoehdoista;

21.

vaatii noudattamaan tiukasti vuonna 2006 säädettyjä älykkäiden mittareiden asentamista koskevia vaatimuksia, jotta parannetaan kuluttajien tietoisuutta sähkön käytöstä, helpotetaan sähköntoimittajien mahdollisuuksia hallita tehokkaammin kysyntää ja autetaan parantamaan energiatehokkuustilastoja koskevia vaatimuksia;

22.

kehottaa laatimaan standardin älykkäiden lämpömittareiden käytöstä keskuslämmitysjärjestelmissä ja kaukolämpöverkoissa, jotta loppukäyttäjiä voidaan kannustaa vastuullisuuteen (”maksa käytön mukaan”) ja poistaa vastuullisuutta heikentävät kiinteähintaiset järjestelmät;

23.

katsoo, että teollisuusteknologialla olisi varmistettava, että tuotannossa käytetään vähemmän energiaa; uskoo, että maantieliikenteen ajoneuvojen ja muiden kuljetusvälineiden painoa vähentämällä voidaan säästää energiaa huomattavasti;

24.

vaatii komissiota aloittamaan rikkomismenettelyn niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole asianmukaisesti saattaneet direktiiviä 2002/91/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään tai panneet sitä täysimääräisesti täytäntöön;

25.

katsoo, että koska rakennukset ovat pitkäikäisiä, on äärimmäisen tärkeää noudattaa uudisrakentamisessa mahdollisimman korkeita energiatehokkuusstandardeja ja korjata olemassa olevat rakennukset nykyisten standardien mukaisiksi; katsoo, että energiatehottomien rakennusten purkamista yhdistettynä uusien energiatehokkaiden rakennusten rakentamiseen voitaisiin toisinaan tukea kunnostamisen vaihtoehtona;

26.

kehottaa komissiota tarkistamaan direktiiviä 2002/91/EY siten, että sen 6 artiklan soveltamisala kattaa vuodesta 2009 alkaen kaikki rakennukset, joita on tarpeen lämmittää tai jäähdyttää, niiden koosta riippumatta;

27.

kehottaa komissiota lämmityskattiloiden tehokkuutta tarkistettaessa ottamaan huomioon, että sähkön ja lämmön yhteistuotantoon tarkoitetut kattilat ovat tehokkaimpia, ja vahvistamaan lämmityskattiloiden energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset sen mukaisesti;

28.

on tyytyväinen ehdotukseen energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten asettamisesta uusille ja korjattaville rakennuksille sekä rakennusten osille, kuten ikkunoille ja ikkunakalvoille;

29.

kehottaa komissiota ehdottamaan sitovaa vaatimusta, että kaikki uudet rakennukset, joita on tarpeen lämmittää ja/tai jäähdyttää, on rakennettava niin sanottuja passiivisia taloja koskevien normien tai vastaavien muita kuin asuinrakennuksia koskevien normien mukaisesti vuodesta 2011 alkaen, ja vaatimusta passiivisten lämmitys- ja jäähdytyssovellusten käytöstä vuodesta 2008 alkaen;

30.

kehottaa komissiota harkitsemaan kaikkien rakennusten asteittaista yhdistämistä kaukolämpö- ja jäähdytysverkkoihin, jotta voidaan vähentää fossiilisen polttoaineen käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen hyödyntämällä energian siirtämisessä syntyvää hävikkiä;

31.

kehottaa komissiota verotusta ja muita energiatehokkuutta edistäviä toimia miettiessään harkitsemaan passiivista lämmitystä ja jäähdyttämistä palvelevia arkkitehtonisia ratkaisuja, kuten lämpöominaisuuksiltaan soveltuvia rakenteita;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään uusiutuvilla energialähteillä tuotettavaa kaukojäähdytystä tehokkaana vaihtoehtona, jolla vastataan mukavuusjäähdytyksen kasvavaan kysyntään;

33.

kehottaa komissiota luomaan avoimen tietokannan, johon unionin kansalaisilla on pääsy, kansallisista, alueellisista ja paikallisista toimenpiteistä, joilla edistetään energiatehokkuutta rakennuksissa, erityisesti rahoitustoimenpiteistä, niin että voidaan vaihtaa parhaita käytänteitä EU:ssa ja julkista tietoa ja tietoisuutta;

34.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiinsa suunnitelmia sähkön ja lämmön tehokkaan yhteistuotannon lisäämisestä sekä siirtymään sähkö-, lämpö- ja jäähdytyshuollon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, ja kehottaa komissiota suhtautumaan kielteisesti kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin, joissa näin ei menetellä; kehottaa jäsenvaltioita yleisesti edistämään toimenpiteitä, joilla kannustetaan pienimuotoiseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon ja poistetaan sitä haittaavat hallinnolliset esteet;

35.

huomauttaa, että kuljetus ja jakelu ovat energiahävikin ja sähkökatkojen aiheuttajia, ja korostaa pientuotannon sekä hajautetun ja monipuolistetun tuotannon mahdollista tehtävää toimitusvarmuuden turvaamisessa ja hävikin vähentämisessä; katsoo, että olisi luotava kannustimia, joilla tähdätään infrastruktuurin kehittämiseen energiansiirron ja -jakelun hävikin vähentämiseksi;

36.

kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota lämpömarkkinoihin, sillä lämmön osuus on suurin energian kulutuksessa, ja välineisiin (kaupunkisuunnittelu, lämpökartoitus, investointikannustimet), joiden avulla voidaan ottaa liikalämpö talteen uusiutuvista energialähteistä kehittämällä kaukolämpö- ja kaukojäähdytysinfrastruktuureja;

37.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkkaan direktiivin 2004/8/EY täytäntöönpanoa ja arvioimaan, ovatko tukijärjestelmät riittäviä valjastamaan käyttöön tehokasta yhteistuotantoa koskevan kansallisen potentiaalin;

38.

kiinnittää komission huomion siihen, että olisi tarjottava paikallisia jäähdytysverkkoja tehokkaana vaihtoehtona, jolla tyydytetään mukavuusjäähdytyksen kasvavaa kysyntää, ja siihen, että tähän liittyviä hiilidioksidipäästöjä olisi vähennettävä voimakkaasti;

39.

kehottaa komissiota laajentamaan nykyisten taloudellisten kannustimien soveltamisalaa toimiin, joiden avulla uusiutuvista energialähteistä tuotettua energiaa voidaan syöttää fossiilisista polttoaineista saatavaa energiaa varten rakennettuihin olemassa oleviin verkkoihin; katsoo, että nykyisten verkkojen kohentamisella voitaisiin tehostaa uusiutuvista energialähteistä saatavan energian tuotantoa nopeammin ja halvemmalla ja että tällaisten pikaisten parannustoimien avulla voitaisiin samalla parantaa toimitusvarmuutta;

40.

kehottaa komissiota asettamaan energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset kaikille liikennemuodoille julkinen liikenne mukaan luettuna; korostaa, että tarvitaan energiatehokas liikennepolitiikka, jossa asetetaan etusijalle julkinen liikenne, pyöräily ja kävely kaupunkiympäristössä; pitää myönteisenä kaupunkiliikennettä koskevaa vihreää kirjaa ja kehottaa komissiota käynnistämään aloitteen, joka koskisi erityisesti kaupunkiliikennettä ja ilmastonsuojelun, energiansäästön ja kansanterveyden sisällyttämistä kaupunkien kestävään liikkuvuuspolitiikkaan; kehottaa Euroopan unionin kaupunkien viranomaisia harkitsemaan keinoja vähentää autojen ja henkilöautoliikenteen hiilidioksidipäästöjä esimerkiksi ruuhkamaksujen avulla; muistuttaa, että kaikkia myytäviä uusia henkilöautoja koskevat sitovat vuotuiset enimmäisrajat autojen päästöille auttavat Euroopan unionia saavuttamaan sitovat hiilidioksidipäästöjä koskevat tavoitteensa;

41.

vaatii muuttamaan kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja 13 päivänä joulukuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/94/EY (13) siten, että autot voidaan merkitä selkeän, kodinkoneissa käytettyjen merkintöjen kaltaisen (nykyinen 7-portainen asteikko A:sta G:hen) moniportaisen arviointijärjestelmän avulla; ehdottaa, että vähintään 20 prosenttia uusien autojen mainontaan ja markkinointiin käytettävästä tilasta käytetään polttoainetehokkuudesta ja päästöistä tiedottamiseen;

42.

pitää valitettavana myös sitä, että neuvosto ei vieläkään ole hyväksynyt henkilöautojen verotusta koskevaa direktiiviehdotusta, jonka tarkoituksena on vähentää hiilidioksidipäästöjä Kioton pöytäkirjasta johtuvien EU:n velvoitteiden mukaisesti, ja vaatii, että direktiivi hyväksytään ja pannaan täytäntöön pikaisesti;

43.

kehottaa komissiota laatimaan puitestrategian kaupunkien ja niiden ympäristön joukkoliikenteen tehokkuuden merkittäväksi parantamiseksi, mikä edellyttää, että kaupunkien ja niiden ympäristön joukkoliikennejärjestelmien liikenteenharjoittajat tekevät tutkimuksia ja toteutettavuustutkimuksia, joissa huomio kohdistetaan järjestelmään liittyviin tehokkuus- ja palvelutasoihin ja joiden strategisena tavoitteena on mukauttaa sellaisten horisontaalisten tukiohjelmien käyttöönottoa, joilla pyritään kehittämään julkisen liikenteen järjestelmiä niin, että suunnitelmat täyttävät tiukemmat tehokkuus- ja jatkuvuusvaatimukset;

44.

pitää ilahduttavana Clean Sky -yhteisyritystä, jonka tavoitteena on tuottaa vihreämpiä, ympäristön kannalta kestävämpiä ja energiatehokkaampia ilma-aluksia;

45.

pitää tärkeänä mahdollisuutta saada rakennerahoitusta energiatehokkuuden rahoittamiseen sellaisista laitoksista kuin Euroopan investointipankki ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki sekä yksityisistä pankeista;

46.

kehottaa komissiota nostamaan kolmesta prosentista vähintään viiteen prosenttiin rakennerahasto- ja koheesiorahasto-osuutta, joka pitäisi käyttää olemassa olevien asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, ja vaatimaan jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tätä mahdollisuutta;

47.

pahoittelee, että energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettu EU-rahoitus on suurelta osin liian monimutkaista JEREMIE-aloitteen (Joint European Resources for Micro to Medium Enterprises Initiative) olemassaolosta huolimatta; toteaa, että yksinkertaisen ja helposti käytettävissä olevan rahoituksen puute on valtava este sellaisille pienyrityksille ja erityisesti mikroyrityksille, joilla ei ole mahdollisuuksia hyödyntää monimutkaisia ohjelmia;

48.

panee merkille tutkimuksen ja kehittämisen ja innovaatioiden elintärkeän merkityksen energiatehokkuuden alalla; kehottaa jäsenvaltioita, alueellisia viranomaisia, paikallisviranomaisia ja kansalaisjärjestöjä hyödyntämään rahoitusta, jota on tarjolla seitsemännen puiteohjelman, rakennerahastojen sekä kilpailukyvyn ja innovaation puiteohjelman/ Euroopan älykäs energiahuolto -ohjelman puitteissa, joiden tarkoituksena on stimuloida energiatehokkuutta koskevaa tutkimusta ja edistää uusiutuvaa energiatekniikkaa sekä uusien energian siirtämisen ja varastoimisen muotojen kehittämistä energiahukan vähentämiseksi; kehottaa komissiota vastaamaan avokätisesti energiatehokkuustutkimusta koskeviin rahoituspyyntöihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että energiatehokkuus asetetaan etusijalle pyrittäessä hyödyntämään EU:n tutkimus- ja kehittämisohjelmia mahdollisimman hyvin;

49.

kehottaa kohtelemaan mikroyrityksiä samalla tavalla kuin kotitalouksia ja tarjoamaan niille etukäteistukien kaltaista hyvin yksinkertaista rahoitusta energiatehokkuutta koskeviin parannuksiin;

50.

kehottaa komissiota tukemaan valtiontukisääntöjä, jotka ovat suotuisampia energiatehokkuutta koskevia toimenpiteitä kohtaan (esim. ekoinnovointi ja tuottavuuden parantaminen); katsoo, että tällaisten sääntöjen olisi oltava yksinkertaisia, käytännöllisiä ja avoimia ja että niillä olisi poistettava esteitä energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden tehokkaalta toteuttamiselta;

51.

kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian erityisiä toimia energiatehokkuuden parantamiseksi erittäin syrjäisillä alueilla; katsoo, että näiden toimien olisi sovelluttava kyseisten alueiden erityispiirteisiin, jotka johtuvat niiden pysyvästi vaikeista olosuhteista;

52.

korostaa paikallisten ja alueellisten energiaviranomaisten roolia energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien toimien tehokkaassa täytäntöönpanossa; kehottaa ottamaan kaikki (eurooppalaiset, kansalliset ja paikalliset) viranomaiset mukaan energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien laatimiseen ja täytäntöönpanoon;

53.

kehottaa neuvostoa rohkaisemaan jäsenvaltioita soveltamaan alennettua arvonlisäverokantaa sellaiseen työhön ja sellaisiin materiaaleihin ja rakennusten osiin, joilla parannetaan rakennusten energiatehokkuutta; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että yleinen verojärjestelmä vastaa yhtenäisesti rakennusten energiatehokkuuden parantamista koskevaa tavoitetta;

54.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikin puolin mahdollisuutta soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa työhön kunnostettaessa ja korjattaessa yksityisasuntoja niiden energiatehokkuuden parantamiseksi; on tyytyväinen komission päätökseen arvioida verohelpotusten merkitystä kuluttajien saamisessa ostamaan energiatehokkaimpia laitteita ja yritysten saamisessa tuottamaan sellaisia laitteita ja edistämään niiden käyttöä;

55.

toteaa verotuksen kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo jäsenvaltioiden valitsemien verotustoimien kuuluvan osana kaikkiin kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin; kannattaa ympäristökustannusten sisällyttämistä hintoihin;

56.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erityisiä kannustimia rohkaistakseen kotitalouksia, mikroyrityksiä ja yksityisiä vuokranantajia toteuttamaan energiatehokkuutta edistäviä toimia;

57.

katsoo, että verokannustimia voisi joissakin olosuhteissa olla käytettävissä energian käytön kannalta tehottomien rakennusten purkamiseen silloin, kun se yhdistyy uusien energiatehokkaiden rakennusten rakentamiseen;

58.

kiinnittää huomiota julkisen sektorin merkittävään rooliin energiatehokkaiden ratkaisujen edistämisessä;

59.

katsoo, että energiatehokkuutta koskevat koulutusohjelmat ovat avainasemassa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kannalta; toteaa, että energia-alaa koskevaa opetusta olisi saatava hyvin nuoresta iästä alkaen, ja tämä olisi toteutettava sisällyttämällä energia-alaan liittyviä oppiaineita opetusohjelmiin koko EU:n alueella; toteaa, että rakentamiseen ja energiahuoltoon soveltuvan innovatiivisen tekniikan kehittämiseen tarvitaan suuri joukko asianmukaisesti koulutettuja työntekijöitä; on huolestunut siitä, että jäsenvaltioissa ei ole vielä toteutettu energiatehokkuuteen liittyviä taitoja koskevia asianmukaisia koulutusohjelmia; vaatii, että henkilöresursseja koskevien vaatimusten katsotaan kuuluvan olennaisesti kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin;

60.

kannustaa alueellisia viranomaisia ja paikallisviranomaisia kehittämään läheisiä kumppanuussuhteita alueellisten energiaviranomaisten kanssa energia-alalla ja siihen liittyvillä aloilla toimivien ammattilaisten koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi; korostaa, että on tarpeen luoda paremmin koordinoituja verkostoja paikallisten toimijoiden välille, jotta energiatehokkuuden alan parhaita käytäntöjä voidaan välittää vähemmän kehittyneille alueille;

61.

korostaa, että julkisten hankintojen sekä energiakatselmusten kaltaisten palvelujen avulla voitaisiin vähentää jätteitä ja hyödyntää kunkin rakennuksen energiapotentiaalia tähänastista paremmin; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueellisia viranomaisia ja paikallisviranomaisia sekä muita viranomaisia näyttämään esimerkkiä hallinnollisten rakennusten ohella myös muissa julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa, yliopistoissa ja sairaaloissa sekä vesi-, energia-, liikenne- ja postipalvelujen alalla toimivissa laitoksissa;

62.

kehottaa komissiota lisäämään talouskäyttäytymistä ja inhimillistä päätöksentekoa koskevaa tutkimusta niin, että voidaan helpottaa tulevien energiatehokkuutta koskevien tiedotuskampanjoiden laatimista (kuten Kestävän energian Eurooppa -kampanja) ja siten saada niistä mahdollisimman paljon hyötyä;

63.

on sitä mieltä, että energiatehokkuuden parantaminen lähtee kotoa; kehottaa komissiota, neuvostoa ja omia yksikköjään ottamaan johtoaseman vaatimalla esimerkillisten energiatehokkuusstandardien asettamista kaikille EU:n toimielinten rakennuksille osana laajaa toimielinten energian käyttöön kohdistuvaa tarkastusta, minkä olisi koskettava työ- ja matkajärjestelyjä, kannustimia ja sijoittautumisia sekä koneita ja hankintoja;

64.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään – vuosittain – eurooppalaisen energiatehokkuustoimintapäivän;

65.

katsoo, että huipputeknologian ala voi ratkaisevalla tavalla lisätä kuluttajien tietoisuutta ja halua osallistua energiatehokkuuden parantamiseen tarjoamalla tuotteita, jotka ovat sekä energiatehokkaita että paremman laatuisia;

66.

katsoo, että energiantoimittajien ja kuluttajien väliset energiapalvelusopimukset ovat tehokas keino parantaa lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden tehokkuutta; kehottaa komissiota poistamaan tämäntyyppisten sopimusten tekemisen tiellä olevat hallinnolliset ja lainsäädännölliset esteet;

67.

pitää tärkeänä vaihtaa tietoja kaupunkien parhaista energiatehokkuutta koskevista käytänteistä ja edistää niitä; katsoo, että olemassa oleva Eurocities-foorumi voisi olla tehokas kanava tämän tavoitteen toteuttamiseen;

68.

vaatii komissiota ja Euroopan unionin muita toimielimiä toimimaan yhteistyössä EU:n suurten kaupunkien kanssa, edistäen kumppanuusmäärärahoja ja hyvien käytänteiden jakamista tärkeimpien kaupunkien välillä;

69.

on tyytyväinen Covenant of Mayors -aloitteeseen, jolla perustetaan 20–30 Euroopan suurimman ja kehittyneimmän kaupungin pormestareista muodostuva pysyvä verkosto, ja haluaa lisätietoja sen perustamisesta; painottaa kuitenkin, että Covenant of Mayors -verkoston olisi täydennettävä jo olemassa olevien samanlaisten verkostojen toimintoja;

70.

kannattaa komission ehdotusta perustaa energiatehokkuutta käsittelevä kansainvälinen yhteistyöfoorumi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä energiatehokkuuden alalla sen varmistamiseksi, että uudet määräykset ja normit eivät hajaannuta maailmanmarkkinoita; katsoo, että näiden kansainvälisten – kahdenvälisten ja monenvälisten – sopimusten ei pidä merkitä ainoastaan yhteistä sitoutumista energiatehokkuuden vähimmäisstandardeihin vaan myös energiatehokkaan teknologian vaihtoon; toteaa, että teknologian vaihto on strategisesti välttämätöntä ja edellyttää yleisen edun mukaista suhtautumista teollis- ja tekijänoikeuksiin;

71.

panee merkille meneillään olevan teknisen työn yhteisistä energiatehokkuusstandardeista erityisesti Kiinan kanssa; on huolestunut siitä, että työ saattaa vesittyä jäsenvaltioiden välisen koordinaation puutteen vuoksi, mikä voi aiheuttaa hämmennystä kolmansissa maissa; kehottaa standardeja koskevaan integroituun lähestymistapaan;

72.

panee merkille laajan huolestuneisuuden siitä, että Venäjä ei kykene tyydyttämään kotimaista ja sopimuksiin perustuvaa kaasun kysyntää, ja kehottaa komissiota energian toimitusvarmuuden varmistamiseksi antamaan lisäresursseja EU:n ja Venäjän väliselle energiatehokkuutta koskevalle vuoropuhelulle niin, että erityistä huomiota kiinnitetään Venäjän kaukolämpöverkkojen ajantasaistamiseen ja öljykentillä nykyisin palavan kaasun hyödyntämiseen;

73.

on tyytyväinen neuvoston aloitteeseen Afrikan ja EU:n energiakumppanuudesta ja kehottaa asettamaan tässä kumppanuudessa etusijalle Afrikan energiatehokkaan ja kestävän kasvun;

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/26

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille: ”Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskeva politiikka”(KOM(2007)0136),

—

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön toimintasuunnitelmasta poisheitettyjen kalojen vähentämiseksi (KOM(2002)0656) ja Euroopan parlamentin asiasta 19. kesäkuuta 2003 antaman päätöslauselman (2),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman ympäristöystävällisemmistä kalastusmenetelmistä (3),

—

ottaa huomioon hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta vuonna 1995 tehdyn sopimuksen,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (KOM(2005)0505) ja Euroopan parlamentin siitä 14. marraskuuta 2006 esittämän kannan (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0495/2007),

A.

ottaa huomioon, että poisheittäminen on yleismaailmallinen ongelma, jonka määrän arvioidaan olevan 7–27 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä vastaa neljännestä kaikista pyydetyistä kaloista ja muista eläinlajeista, ja että Euroopan unionin kokonaisosuudesta ei ole olemassa mitään arviota, mutta FAO:n arvioiden mukaan Pohjanmerellä poisheitetyn saaliin määrä on 500 000–880 000 tonnia,

B.

ottaa huomioon, että mainitun laajuinen poisheittäminen vahingoittaa ympäristöä, estää uhanalaisten kantojen elpymisen ja aiheuttaa kalastusalalle sekä ajanhukkaa että ylimääräisiä energiakustannuksia,

C.

ottaa huomioon, että komission jäsen Borg on kuvannut poisheitetyn saaliin määrää epäeettiseksi,

D.

katsoo, että kaikkien asianomaisten ja erityisesti kalastusalan osallistuminen kalastuspolitiikkaan on olennainen ehto sille, että määritellään toimenpiteet, joilla voidaan edistää meriluonnonvarojen kestävää hoitoa,

E.

ottaa huomioon, että poisheittäminen on ilmiö, joka ei liity vain tietyn pyydystyypin käyttöön vaan jota tapahtuu useimpien pyydysten kanssa – vaikka joillakin pyydystyypeillä, kuten trooleilla, on taipumus tuottaa enemmän poisheitettävää kuin toisilla – ja johon vaikuttaa myös kyseessä olevan kalastuksen luonne, kuten yhteisön tapauksessa, jossa lähes kaikki kalastus on luonteeltaan moniin lajeihin kohdistuvaa kalastusta, jossa poisheittämisen riski on muita suurempi; ottaa huomioon, että jossakin pienimuotoisessa kalastuksessa saattaa olla alhaisempi poisheittoriski, koska saatu kala käytetään siinä paremmin ja koska kalastusaluetta koskevaa tietämystä hyödynnetään ei-toivotun saaliin välttämiseksi,

F.

ottaa huomioon, että kalastus, jossa poisheitetyn saaliin määrät ovat suuria, saattaa johtaa yleiseen huolestuneisuuteen kalastuksen ympäristövaikutuksista ja heikentää yleisön luottamusta markkinoilla myytäviin kaloihin ja viime kädessä vaikuttaa kalojen menekkiin,

G.

ottaa huomioon, että poisheittämistä aiheuttavat useat erilaiset tekijät, kuten esimerkiksi liikakalastus, tämänhetkinen suhtautuminen suurimpiin sallittuihin saaliisiin (Total Allowable Catches, TAC) ja kiintiöihin, joka johtaa siihen, että ilman kiintiötä oleva kalasaalis heitetään pois, monen kalastuksen muodon piirissä vallitseva pyyntivälinemäärittelyjen ja aluksesta purettavien kalojen alimman mitan välinen ristiriita, kiintiön taloudellisen tuloksen keinotekoinen maksimointi ja muut kaupalliset menettelyt; katsoo, että useimpien kalastuslaitteita ja -menetelmiä koskevien uudistusten avulla on perinteisesti pyritty pikemminkin kasvattamaan kalastussaaliita kuin kalastamaan valikoidummin ja ympäristöä säästäen,

H.

ottaa huomioon, että niiden kansainvälisellä tasolla allekirjoittamiensa asiakirjojen ohella, joihin sisältyy erityisiä julkilausumia tarpeesta vähentää poisheittämistä ja sivusaaliita, Euroopan unioni on hyväksynyt FAO:n vastuullisen kalastuksen toimintasäännöt, FAO:n kansainvälisen toimintaohjelman pitkäsiimakalastuksen merilintusivusaaliiden vähentämiseksi, FAO:n kansainvälisen toimintaohjelman haikantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi, Yhdistyneiden Kansakuntien Agenda 21-ohjelman 17 luvun, maailmanlaajuista kalastusta koskevan Rooman konsensuksen, Kioton julkilausuman kalastuksen vaikutuksesta elintarviketurvaan, New Yorkin sopimuksen Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen säännösten soveltamisesta ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmat 49/118 vuonna 1994 ja 50/25 vuonna 1995 sekä Istanbulissa Turkissa 15.–20. huhtikuuta 1996 pidetyn 95. parlamenttienvälisen kokouksen päätöslauselman, uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja biodiversiteettisopimuksen (CBD),

I.

ottaa huomioon eri sitoumukset, joita Euroopan unioni on tehnyt alueellisissa kalastusjärjestöissä ja lukuisissa kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa, joiden sopimuspuoli se on;

1.

pitää myönteisenä komission uutta pyrkimystä lisätä keskustelua tästä tärkeästä aiheesta tarkoituksena siirtää yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) painopistettä lopultakin siten, että poisheittäminen lopetetaan lopulta kokonaan;

2.

pitää myönteisenä komission esitystä ensimmäisenä yrityksenä päästä sivusaalisongelman ytimeen, mutta korostaa sääntöjen kehittämisen kiireellisyyttä, jotta poistettaisiin tämä ympäristön kannalta ei-kestävä ja epämoraalinen käytäntö, joka äärimmäisissä tapauksissa voi koskea jopa 90:tä prosenttia kaikesta pyydetystä kalasta;

3.

palauttaa mieliin, että pienimuotoisen kalastuksen vaikutus poisheittämiseen on vähäinen, ja pyytää siksi yhteisöä tukemaan entistä enemmän pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta;

4.

pitää myönteisenä myös poisheitetyn saaliin uutta määrittelyä, joka sisältää myös muiden kuin kaupallisten ja muiden lajien poisheittämisen, minkä ansiosta myös viimeksi mainittujen poisheittämistä on vähennettävä;

5.

korostaa, että Euroopan unionin politiikassa täytyisi ryhtyä tehokkaasti toimiin kaikkien erityyppisten sivusaaliiden osalta (mukaan lukien, mutta ei ainoastaan selkärangattomat, korallit, merinisäkkäät, linnut ja merikilpikonnat), ja sillä pitäisi edistää ympäristöystävällisiä pyyntimenetelmiä, jotka eivät tee myönnytyksiä merien biodiversiteetin suhteen eivätkä aiheuta tarpeetonta vahinkoa muille eliöille;

6.

panee kuitenkin huolestuneena merkille, että haiden ja merilintujen säilyttämistä koskevien yhteisön toimintasuunnitelmien osalta on saavutettu vain vähäistä edistymistä huolimatta siitä, että komissio antoi niitä koskevan sitoumuksen jo vuonna 1999, ja kehottaa komissiota saattamaan kummatkin suunnitelmat valmiiksi mahdollisimman nopeasti;

7.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon saatavana olevan tieteellisen lausunnon albatrosseista, joita kuolee nykyisen pitkäsiimakalastuksen yhteydessä vauhdilla, joka uhkaa johtaa niiden sukupuuttoon;

8.

katsoo, että kokonaispyynnin vähentäminen – koska uhanalaiset kalakannat koostuvat pääasiassa vähimmäiskoon alittavista kaloista – yhdessä parannettujen valintatoimenpiteiden kanssa vähentää tehokkaasti myös ei-toivottuja sivusaaliita ja poisheittämistä; myöntää, että kalastuspaineen vähentämisestä olisi merkittävää etua kalastusalalle, koska siten vähentyneille kannoille annettaisiin mahdollisuus elpymiseen ja koska sen myötä kalastusala voisi parantaa tehokkuuttaan, säästää aikaa ja vähentää saaliin lajittelun työmäärää;

9.

katsoo, että sivusaaliit ja poisheittäminen muodostavat vakavan ekologisen ja taloudellisen ongelman, koska ne toisaalta ovat vastuussa joissakin ekosysteemeissä havaitusta epätasapainosta ja toisaalta niitä pidetään pääasiallisena syynä kalakantojen – joista jotkut, kuten turskakannat, ovat kaupallisesti hyvin arvokkaita – köyhtymiselle;

10.

katsoo, että poisheittämisen vähentäminen parantaa mahdollisuuksia saavuttaa meriympäristön hyvää tilaa koskeva tavoite meristrategiadirektiivin vaatimusten mukaisesti;

11.

katsoo, että ohjelmat, joilla vähennetään poisheittämistä, on täysimääräisesti integroitava kestävää kalastusta koskevaan yhteisön yleiseen politiikkaan;

12.

ottaa huomioon, että poisheittämisen syyt riippuvat sekä kalastustekniikoista että kyseessä olevasta kalastustavasta ja että ne vaihtelevat kalastusaloittain, ja katsoo näin ollen, että myös ratkaisujen on oltava kalastusalakohtaisia kussakin tapauksessa;

13.

myöntää, että vaikka poisheittäminen on yleisenä käytäntönä tuomittava, joillakin lajeilla tiedetään olevan korkea eloonjäämisaste, kun ne lasketaan takaisin mereen, ja että kyseisiä lajeja sekä uhanalaisia ja suojeltuja lajeja koskevat kalastuskiellosta tehtävät poikkeukset pitäisi vahvistaa, mikäli näiden lajien eloonjäämismahdollisuuksista annetaan riittävät tieteelliset perustelut;

14.

painottaa, että annettujen määräysten tehokkuuden varmistamiseksi Euroopan unionin kalastusalueilla on tehtävä asianmukaisia tieteellisiä tutkimuksia ja otettava huomioon yksittäisten kalastusalueiden erityispiirteet, jotka liittyvät sijaintiin, meriorganismien moninaisuuteen ja pitkään käytössä olleisiin kalastusmenetelmiin;

15.

onnittelee niitä kalastusalan toimijoita, jotka ovat viime aikoina käynnistäneet entistä valikoivampien ja poisheittämistä vähentävien pyyntivälineiden ja pyyntikäytäntöjen kehittämisohjelmat, jotka kannustavat muita toimijoita osallistumaan mainittuun prosessiin siten, että ne käyttävät hyväkseen tätä tunnustettua asiantuntemusta pyyntivälineiden kehittämisessä vieläkin innovatiivisempien tekniikoiden kehittämiseksi; pitää valitettavana joidenkin komissiolle esitettyjen kantojen asennetta, jonka mukaan poisheittämisen vähentäminen ”on hankalaa”;

16.

korostaa, että on tärkeätä vähentää vapaaehtoisesti tiettyjen kalastusmuotojen pyyntiponnistusta, ja pyytää perustamaan mekanismeja, joilla tämä voidaan korvata taloudellisesti kalastajille;

17.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Skotlannin hallitus on yhteistyössä Skotlannin kalastusalan kanssa ottanut äskettäin käyttöön reaaliajassa toimivan vapaaehtoisen sulkujärjestelmän, jonka perusteella kalastusalueet suljetaan kolmen viikon ajaksi siinä tapauksessa, että alusten päälliköt havaitsevat, että alamittaista turskaa on huomattavassa määrin; katsoo, että tämänkaltaisilla järjestelmillä, jotka ovat lajissaan ensimmäisiä Euroopassa, on mahdollisuus edistää poisheittämisen vähentämistä ja samalla tehdä täysimääräisesti yhteistyötä kalateollisuuden kanssa;

18.

yhtyy komission kantaan, jonka mukaan ei-toivottuja sivusaaliita koskevalla YKP:n perinteisellä lähestymistavalla, jonka mukaisesti neuvostossa sovitaan yhä yksityiskohtaisemmista teknisistä toimista nuorten kalojen poisheittämisen ehkäisemiksi ja johon kalastajat osallistuvat vain rajoitetusti, on rajoituksensa, minkä vuoksi sitä on täydennettävä ohjelmilla, joilla kalastajia kannustetaan vähentämään ei-toivottuja sivusaaliita ja poisheittämistä ja joissa otetaan samalla huomioon kunkin kalastusalan erityispiirteet, minkä avulla toimenpiteet hyväksyttäisiin entistä paremmin kalastajien keskuudessa; katsoo kuitenkin, että vain pyydyksiä ja käytäntöjä koskevilla teknisillä muutoksilla saadaan aikaan vähennyksiä ei-toivotuissa sivusaaliissa;

19.

panee merkille, että vaihtoehto, jota komissio pitää tehokkaimpana, on poisheittämisen kieltäminen, vaikka tällainen kielto voi olla täytäntöönpanon osalta ongelmallinen ja saattaa edellyttää, että taloudellisia ja logistisia resursseja sekä henkilöstöresursseja lisätään;

20.

katsoo, että saaliin kiintiön taloudellisen tuloksen keinotekoinen maksimointi, eli hyvien, laillisten kalojen poisheittäminen, jotta tilalle voitaisiin ottaa toisia kaloja, joilla voisi olla korkeampi hinta markkinoilla, olisi kiellettävä, vaikka kiellon noudattamista olisi vaikea valvoa; katsoo, että videokameroiden asentamista joihinkin aluksiin olisi kokeiltava valvonnan helpottamiseksi;

21.

huomauttaa, että jotta kalastajat ja muut sidosryhmät ottaisivat vastuuta ja katsoisivat omakseen poisheittämisen vähentämistä koskevan politiikan, heillä on oltava entistä merkittävämpi tarkastusta ja valvontaa koskeva rooli, koska heidän yhteistyönsä ja mukana olonsa on avaintekijä valvontatoimenpiteiden onnistuneen täytäntöönpanon kannalta; huomauttaa, että esimerkkejä on olemassa muista lainkäyttöjärjestelmistä ja niitä olisi tutkittava: esimerkiksi Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa on kokeiltu kalastajien suostumuksella videokameroiden käyttöä kalastusaluksilla, ja kyseinen videovalvontajärjestelmä on todettu erittäin menestyksekkääksi vähennettäessä poisheittämistä;

22.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita toimijoita harkitsemaan sitä, että kalastusalalle tarjotaan kannustimia kalastuskäytäntöjen parantamiseen; katsoo, että tällaisia kannustimia voisivat olla kannustimet, joilla sallitaan

23.

toteaa, että yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2007 21 päivänä joulukuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 41/2007 (5) sisältää jo yhden esimerkin etuuskohteluun oikeutetun pyynnin suosimisesta siten, että lajitteluristikkoa käyttäville keisarihummerin pyyntialuksille myönnetään ylimääräisiä kalastuspäiviä, ja on samaa mieltä siitä, että tällaisia lisäkannustimia olisi harkittava;

24.

on vakuuttunut siitä, että kalastusala reagoisi myönteisemmin ja tehokkaammin myönteisten kannustimien ja seuraamusten yhdistelmään, jolle olisi annettava mahdollisuus tuottaa tuloksia; katsoo lisäksi, että poisheittämiskielto olisi pantava täytäntöön vasta muun tyyppisten seuraamusten kokeilemisen jälkeen, mukaan luettuina vaiheittain toteutettu silmäkoon suurentaminen, suljetut alueet ja muut toimet;

25.

korostaa toimivan valvontajärjestelmän merkitystä poisheittoa koskevan kiellon käyttöönottamisen yhteydessä; katsoo, että tiedon puuttuminen poisheitetyn kalan määrästä heikentää kantojen kokoa ja kalojen kuolleisuutta koskevien arvioiden tarkkuutta sekä vaikeuttaa alamittaisten kalojen pyynnin estämiseksi toteutettavien toimenpiteiden arviointia; kehottaa komissiota jatkamaan uusien valvontatekniikoiden kehittämistä ja kiinnittää tässä yhteydessä huomiota elektronisten lokikirjojen ja videovalvonnan käytön tarjoamiin mahdollisuuksiin;

26.

väittää, että yksi pääsyy kalojen poisheittämiseen on kiintiön taloudellisen tuloksen keinotekoinen maksimointi, joka pitäisi tehdä laittomaksi ja sen mahdollistavat laitteet, kuten kannella olevat lajittelulaitteet valtamerikalastuksessa, pitäisi kieltää;

27.

myöntää, että järkevintä olisi valita useita koekalastuskohteita, jotka perustuisivat poisheitettyjen kalojen määrään tai asianomaisen lajin suojeluasemaan; korostaa, että on tärkeätä valita koehankkeet usealta alueelta, jotta yhteisön kalastusalan maantieteellinen moninaisuus tulee esiin; katsoo, että kuhunkin koehankkeeseen on lisäksi otettava mukaan riittävä määrä kalastusaluksia, jotka kattavat moninaisen kalastusalan kokonaan, ja varmistettava asianmukainen tietojen vaihto muiden kanssa; ehdottaa, että kahdeksi mahdolliseksi koehankkeeksi voitaisiin valita erityyppiset puomitroolauksen pyyntimuodot sekä pyyntimuodot, joissa kalastetaan ja heitetään pois turskaa; suosittaa, että mainittujen hankkeiden toteuttamisen aikana voitaisiin arvioida muiden kalastusmuotojen osalta poisheittämisen astetta;

28.

ehdottaa, että sellaiset kalojen poisheittämismenettelyt, jotka ovat seurausta aluksesta purettavien kalojen vähimmäiskokoa (minimum landing size, MLS) ja verkon silmäkokoa koskevien teknisten sääntöjen ristiriitaisuudesta, otettaisiin ensin käsittelyyn, koska ne ovat suhteellisen helppoja korjata;

29.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon saatavana olevan tieteellisen lausunnon Itämeren turskakannasta, jonka osalta valtava osuus saaliista on rekisteröity sivusaaliiksi;

30.

ehdottaa kunkin kalastuksen osalta seuraavaa toimenpidejärjestystä:

31.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten toimenpiteitä voidaan muuntaa soveltumaan Euroopan unionin laivoihin, jotka kalastavat kolmansien maiden vesillä ja pyytää, että kaikkein valikoivimpien kalastusvälineiden käytöstä tehdään kalastuskumppanuussopimuksien mukaisen kalastuksen ennakkoehto;

32.

panee merkille monilajisen kalastuksen laajuuden ja merkityksen Euroopan unionissa ja toteaa, että poisheittämisen vähentämistavoitteiden on heijastettava tätä laajuutta siten, että kaikkia kalastusaloja ei vaadita saavuttamaan samoja poisheittämistä koskevia määrällisiä vähennyksiä samaan aikaan, koska niiden alkuperäiset poisheittämistä koskevat tasot voivat vaihdella;

33.

korostaa, että tapauksissa, joissa poisheittäminen kielletään tietyssä kalastuksessa, pienten kalojen markkinoiden luomisen tai kiintiöttömien kalojen pyynnin kaltaisten väärien kannustimien välttämiseksi tällaisia kalasaaliita ei saisi myydä suoraan missään olosuhteissa; katsoo, että kalastusaluksille voidaan korvata kulut, joita niille aiheutuu sellaisten saaliiden tuomisesta maihin, jotka ne muutoin olisivat heittäneet pois; katsoo, että kyseistä kalasaalista voitaisiin esimerkiksi käyttää kalajauhon ja kalaöljyn tuotantoon ja että kaikkien yritysten, jotka hyödyntävät tällaista mahdollisuutta, on tuettava alueellisesti organisoitua korvausrahastoa;

34.

huomauttaa, että Euroopan kalatalousrahastolla (EKTR) on määrärahoja, joilla voidaan tukea valikoivampien pyyntivälineiden kehittämistä ja testaamista sekä korvata kaksi pyyntivälineiden vaihtamiskertaa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään niitä; kehottaa hallinnoimaan EKTR:n rahojen käyttöä joustavasti, jotta lupaavat koehankkeet voidaan panna nopeasti täytäntöön;

35.

korostaa, että suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) sääntelyjärjestelmä on yksi merkittävimmistä poisheittämisen aiheuttajista ja että on otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla estetään pakollinen poisheittäminen silloin, kun väistämättä saadaan saaliiksi laillisen kokoisia lajeja, joita varten ei ole kiintiöitä;

36.

suosittelee, että sivusaaliskiintiöt lasketaan kuuluviksi suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) määrään ja että kaikki aluksesta puretut sivusaaliit lasketaan kiintiökohdennusten mukaan; katsoo, että jos kalastuksessa ylitetään sivusaaliskiintiö, siihen saatetaan kohdistaa sulkutoimenpide, ja samoin ehdotetaan, että liiallinen määrä nuoria kaloja johtaisi reaaliaikaiseen sulkemiseen; tätä kiintiötä pitäisi sitten asteittain vähentää, jotta saataisiin lisää kannustimia parantaa pyydysten valikoivuutta;

37.

huomauttaa, että jäsenvaltioilla on nykyään oikeus kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) 850/98 (6) nojalla määrätä lippunsa alla purjehtivien alusten osalta ankarammista teknisistä toimenpiteistä, kun ne kalastavat Euroopan unionin aluevesillä; katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi voida joustavasti kokeilla uusia ratkaisuja, joiden tehokkuutta komissio arvioisi, ja että niiden pitäisi tietyissä tapauksissa voida määrätä entistä valikoivammista teknisistä toimenpiteistä kaikkien sellaisten alusten osalta, jotka kalastavat niiden 12 meripeninkulman rannikkoalueella;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille, kalatalous- ja vesiviljelykomitealle sekä alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille, joiden jäsen Euroopan unioni on.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/31

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 3, 6, 7, 29 ja 149 artiklan, jotka velvoittavat jäsenvaltiot varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet kaikille kansalaisille,

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan, jonka nojalla Euroopan yhteisö voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

—

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman romanien tilanteesta Euroopan unionissa (1), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa (2) ja 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY soveltamisesta (3),

—

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2000/43/EY, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY sekä rasismin ja muukalaisvihan torjunnasta tehdyn puitepäätöksen,

—

ottaa huomioon perusoikeusviraston julkaiseman raportin rasismista ja muukalaisvihasta EU:n jäsenvaltioissa 2007,

—

ottaa huomioon romanien integraation vuosikymmen -ohjelman ja romanien koulutusrahaston, joiden perustamiseen osallistui vuonna 2005 joukko EU:n jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita ja muita valtioita, joissa unionin toimielimet ovat merkittävässä määrin läsnä,

—

ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen 4 artiklan sekä Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

—

ottaa huomioon ETYJin osallistujavaltioiden, EU:n jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot mukaan lukien, hyväksymän laajan toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on parantaa romanien tilannetta ETYJin alueella ja jonka mukaisesti valtiot sitoutuvat muun muassa lisäämään ponnisteluitaan, joilla pyritään varmistamaan, että romaniväestö pystyy toimimaan yhteiskunnassa täysin tasavertaisena osapuolena, ja lopettamaan romaneja koskevan syrjinnän,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja perusoikeusviraston perussäännön,

—

ottaa huomioon etnisten vähemmistöjen yhteiskuntaan integroitumista ja täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän laatiman raportin etnisistä vähemmistöistä työmarkkinoilla ja kiireellisestä tarpeesta tehokkaampaan sosiaaliseen osallistumiseen (”Ethnic Minorities on the Labour Market – An Urgent Call for Better Social Inclusion”), jonka komissio julkaisi vuonna 2007,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan 12–15 miljoonaan romaniin, joista noin 10 miljoonaa asuu Euroopan unionissa, kohdistuu rotusyrjintää ja he kokevat usein vakavaa rakenteellista syrjintää, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä moninkertaista syrjintää sukupuolen, iän, vammaisuuden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella; ottaa huomioon, että Euroopan romanien enemmistöstä on vuosien 2004 ja 2007 laajentumisten myötä tullut Euroopan unionin kansalaisia, joilla on unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen kuuluva oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella,

B.

ottaa huomioon, että eurooppalaisten romanien, jotka ovat perinteisesti olleet osa yhteiskuntaa monissa Euroopan maissa, tilanne poikkeaa Euroopan kansallisten vähemmistöjen tilanteesta, mikä oikeuttaa yhteisön tason erityistoimien toteuttamisen,

C.

pahoittelee, että Euroopan unionin romanikansalaiset kokevat usein rotusyrjintää, kun he käyttävät EU:n kansalaisina vapaata liikkumista ja asettautumista koskevia perusoikeuksiaan,

D.

ottaa huomioon, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat monet romanit ja romaniyhteisöt, jotka ovat päättäneet asettautua jäsenvaltioon, jonka kansalaisia he eivät ole,

E.

panee merkille, että edistystä ei ole tapahtunut romanien rotusyrjinnän vastustamisessa eikä puolustettaessa heidän oikeuttaan koulutukseen, työhön, terveyteen ja asumiseen sekä jäsenvaltioissa että ehdokasvaltioissa,

F.

toteaa, että opetukseen liittyvää rotuerottelua suvaitaan edelleen jäsenvaltioissa; toteaa, että tällainen laadukkaan opetukseen saantiin liittyvä syrjintä vaikuttaa jatkuvasti romanilasten mahdollisuuksiin kehittää ja käyttää oikeuksiaan koulutuksen kehittämisen alalla,

G.

ottaa huomioon, että koulutus on keskeinen väline sosiaalisen syrjäytymisen, hyväksikäytön ja rikollisuuden torjunnassa,

H.

ottaa huomioon, että ala-arvoiset ja epähygieeniset elinolot ja ilmeinen gettojen muodostuminen ovat laajalle levinneitä ilmiöitä ja että romanit usein joko häädetään pakolla tai heitä estetään muuttamasta pois asuinseuduilta,

I.

ottaa huomioon, että romanien keskimääräinen työttömyysaste on korkea, ja katsoo, ettei tätä voida hyväksyä vaan työllistymisen helpottamiseksi on ryhdyttävä erityistoimiin; katsoo, että Euroopan työmarkkinat ja koko eurooppalainen yhteiskunta hyötyisivät suuresti romanien osallistumisesta työmarkkinoille,

J.

toteaa EU:n tarjoavan erilaisia mekanismeja ja välineitä, joiden avulla voidaan parantaa romanien mahdollisuuksia saada korkeatasoista opetusta sekä heidän työllisyyttään, asumistaan ja terveyttään ja joita ovat erityisesti sosiaalista osallistamista koskeva politiikka, aluepolitiikka ja työllisyyspolitiikka,

K.

toteaa, että romaniyhteisöjen sosiaalinen osallistaminen on edelleen tavoite, joka on saavutettava, ja että EU:n välineitä on käytettävä niin, että asiassa saadaan aikaan tehokas ja näkyvä muutos,

L.

katsoo, että on tarpeen varmistaa, että romanit todella osallistuvat poliittiseen elämään ja etenkin sellaisten päätösten tekemiseen, jotka vaikuttavat romanien elämään ja hyvinvointiin,

M.

ottaa huomioon, että romanivastaisuus ja romanien pelko ovat edelleen yleisiä Euroopassa ja että niitä edistävät ja käyttävät hyväkseen ääriryhmät, mikä voi kulminoitua rasistisiin hyökkäyksiin, vihanlietsontaan, fyysiseen väkivaltaan, laittomiin häätöihin ja poliisin ahdisteluun,

N.

ottaa huomioon, että useimmat romaninaiset kokevat kaksinkertaista syrjintää, kun heitä syrjitään sekä romaneina että naisina,

O.

katsoo, että on täysimääräisesti tunnustettava se tosiseikka, että on tapahtunut romanien kansanmurha (porajmos), kun otetaan huomioon vakavat rikokset, joihin natsit syyllistyivät tuhotakseen Euroopan romanit aivan kuten juutalaiset ja muut kohteeksi joutuneet ryhmät;

1.

tuomitsee jyrkästi ja yksiselitteisesti kaikenlaisen romaneihin ja muihin ”mustalaisina” pidettyihin ihmisiin kohdistetun rasismin ja syrjinnän;

2.

pitää myönteisinä 14. joulukuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmiä, joiden mukaan Eurooppa-neuvosto on ”tietoinen romanien aivan erityisestä tilanteesta koko unionissa” ja ”pyytää jäsenvaltioita ja unionia parantamaan kaikin keinoin romanien integroitumista” sekä ”pyytää tätä varten komissiota tutkimaan nykyisiä politiikkoja ja ohjauskeinoja ja raportoimaan neuvostolle edistymisestä vuoden 2008 kesäkuun loppuun mennessä”;

3.

katsoo, että unioni ja jäsenvaltiot ovat yhdessä velvollisia edistämään romanien osallistamista ja puolustamaan heille EU-kansalaisina kuuluvia perusoikeuksia sekä lisäämään pikaisesti ponnistelujaan näkyvien tulosten saamiseksi tällä alalla; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tukemaan toimia, joita tarvitaan asianmukaisen sosiaalisen ja poliittisen ympäristön luomiseksi romanien sosiaalisen osallistamisen varmistamiseksi;

4.

kehottaa uutta perusoikeusvirastoa asettamaan romanivastaisuuden työohjelmansa tärkeimpien kysymysten joukkoon;

5.

toteaa, että EU:lla on tärkeä rooli vastustettaessa romanien syrjintää, joka on usein rakenteellista ja joka siksi edellyttää kattavaa lähestymistapaa EU:n tasolla etenkin yhteisten politiikkojen kehittämisen yhteydessä, mutta myöntää samalla, että olennaiset toimivaltuudet ja suurin vastuu, jotka liittyvät poliittiseen tahtoon, aikaan ja resursseihin romanien suojelussa, heitä koskevien politiikkojen täytäntöönpanossa, heidän asemansa parantamisessa ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa edistämisessä, kuuluvat jäsenvaltioille;

6.

kehottaa komissiota laatimaan romanien osallistamista koskevan unionin puitestrategian, jonka tavoitteena on tarjota johdonmukainen politiikka EU:n tasolla romanien sosiaalisen osallistamisen alalla, ja kehottaa komissiota laatimaan samanaikaisesti kattavan romanien osallistamista koskevan yhteisön toimintaohjelman, jonka avulla annettaisiin rahallista tukea romanien osallistamista koskevan unionin puitestrategian tavoitteen toteuttamiselle;

7.

vaatii komissiota laatimaan yhteisön toimintasuunnitelman romanien osallistamisesta ja pitää tärkeänä, että suunnitelman laatii ja panee täytäntöön ryhmä komission jäseniä, jotka vastaavat EU:n kansalaisten osallisuudesta yhteiskuntaan työllisyyteen, sosiaaliasioihin, yhtäläisiin mahdollisuuksiin, oikeusasioihin, vapauteen, opetukseen, kulttuuriin ja aluepolitiikkaan liittyvien tehtäväkenttiensä kautta;

8.

pyytää, että komissio nimeää yhden jäsenistään vastaamaan romanipolitiikan koordinoinnista;

9.

vaatii komissiota toteuttamaan romaneilta–romaneille-työskentelymetodia tehokkaana välineenä romanikysymysten käsittelyssä, ja kehottaa sitä vaikuttamaan myönteisesti romaniväestöön kuuluvan henkilöstön asemaan organisaatiossaan;

10.

kehottaa komissiota perustamaan romaniyksikön koordinoimaan romanien osallistamista koskevan unionin puitestrategian toteutusta, edistämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, koordinoimaan jäsenvaltioiden yhteisiä toimia ja takaamaan romanikysymysten valtavirtaistamisen kaikissa asianomaisissa elimissä;

11.

kehottaa komissiota saattamaan yksityisten investointien vaikutuksen yhtäläisiin mahdollisuuksiin olennaiseksi ja velvoittavaksi tekijäksi EU:n rahoituksen myöntämisessä siten, että EU:n rahoittamiin hankkeisiin tarjouksia esittävät yksityishenkilöt ja/tai oikeushenkilöt velvoitetaan laatimaan ja toteuttamaan yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva analyysi ja toimintasuunnitelma;

12.

pitää myönteisinä komission esittämiä aloitteita, joihin lukeutuvat tiedonanto syrjinnäntorjuntastrategian tarkistamisesta, tuleva vihreä kirja maahanmuuttajataustaisten tai epäedullisessa asemassa olevaan vähemmistöön kuuluvien lasten kouluopetuksesta ja aikomus toteuttaa lisätoimia direktiivin 2000/43/EY täytäntöönpanon varmistamiseksi; pitää erittäin myönteisenä ehdotusta korkean tason romanifoorumin perustamisesta kehittämään tehokkaita toimintalinjoja romanikysymysten käsittelyyn;

13.

vaatii komissiota laatimaan yleiseurooppalaisen kriisikartoituksen mittaamalla ja tutkimalla ne EU:n alueet, joilla romaniyhteisöt kärsivät eniten köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä;

14.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia vahvistaa koulutukseen liittyvän syrjinnän vastaista lainsäädäntöä niin, että keskitytään erottelun poistamiseen, ja raportoimaan parlamentille havainnoistaan vuoden kuluessa tämän päätöslauselman hyväksymisestä; toistaa, että laadukkaan opetuksen yhtäläisen saannin tulee olla prioriteettina romaneja koskevassa unionin strategiassa; kehottaa komissiota moninkertaistamaan ponnistuksensa sellaisten toimien rahoittamiseksi ja tukemiseksi jäsenvaltioissa, joilla romanilapset pyritään saamaan valtaväestön kanssa saman koulutuksen piiriin jo varhaisessa iässä; kehottaa komissiota tukemaan ohjelmia, joilla edistetään romaneja koskevia positiivisia toimia keskiasteen opetuksessa ja korkeakouluopetuksessa, mukaan lukien ammatillinen koulutus, aikuisopetus, elinikäinen oppiminen ja yliopisto-opetus; kehottaa komissiota tukemaan muita ohjelmia, jotka antavat erottelun poistamista koskevia myönteisiä ja toimivia malleja;

15.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota torjumaan romanilasten hyväksikäyttöä, pakottamista kerjäämiseen ja poissaoloja koulusta sekä romaninaisten huonoa kohtelua;

16.

kehottaa komissiota tukemaan romanien integroitumista työmarkkinoille toimilla, jotka käsittävät rahallisen tuen koulutukselle ja uudelleenkoulutukselle, toimenpiteet, joilla edistetään positiivisia toimia työmarkkinoilla, syrjinnän vastaisten lakien tiukan täytäntöönpanon työllisyyden alalla sekä toimenpiteet, joilla tuetaan romanien itsetyöllistymistä samoin kuin pieniä romaniyrityksiä;

17.

kehottaa komissiota harkitsemaan korkean tason asiantuntijaryhmän edellä mainitun raportin mukaisesti mahdollisuutta mikroluottojärjestelmään, jotta kannustettaisiin pienyritysten käynnistämistä ja korvattaisiin koronkiskontakäytäntö, joka lamauttaa monia heikommassa asemassa olevia yhteisöjä;

18.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan järjestelmällisiä kansallisia ohjelmia, joilla pyritään parantamaan romaniyhteisöjen terveystilannetta, etenkin ottamalla käyttöön riittävä rokotusohjelma lapsille; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lopettamaan viipymättä ja korjaamaan riittävässä määrin tiettyjen romaniyhteisöjen järjestelmällisen sulkemisen terveydenhuollon ulkopuolelle niin, että huomioon otetaan eristyneillä maantieteellisillä alueilla asuvat yhteisöt mutta ei pelkästään niitä, ja terveydenhoitojärjestelmään liittyvät äärimmäiset ihmisoikeusloukkaukset, joita on tapahtunut tai tapahtuu, mukaan lukien rotuerottelu terveydenhuoltopalveluissa ja romaninaisten pakkosterilointi;

19.

kehottaa komissiota hyödyntämään pohjana jo olemassa olevia myönteisiä malleja, joiden avulla tuetaan ohjelmia vakavia sosiaalisia, ympäristöllisiä ja terveydellisiä riskejä aiheuttavien romanislummien poistamiseksi jäsenvaltioissa, joissa niitä on, ja tuetaan muita ohjelmia, jotka antavat romaneille ja romanisiirtolaisille myönteisiä ja toimivia asumismalleja;

20.

kehottaa jäsenvaltioita ratkaisemaan ongelmat leireillä, joilla ei ole lainkaan puhtaus- tai turvanormeja ja joissa monet romanilapset kuolevat kotonaan tapaturmaisesti etenkin puutteellisista turvanormeista johtuvissa tulipaloissa;

21.

kehottaa komissiota ja neuvostoa yhdenmukaistamaan EU:n romanipolitiikkaa romanien integraation vuosikymmen -ohjelman kanssa ja hyödyntämään olemassa olevia aloitteita, kuten romanien koulutusrahastoa, ETYJin romaneja koskevaa toimintasuunnitelmaa ja Euroopan neuvoston suosituksia, niiden tätä alaa koskevien toimien tehokkuuden parantamiseksi;

22.

korostaa, että on tärkeää ottaa paikallisviranomaiset mukaan varmistamaan romanien sosiaalisen osallistamisen edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi toteutettavien toimien tehokkuus;

23.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan niin, että romaniyhteisö saadaan osallistumaan perustasolla romanien mahdollisuuksien parantamiseen, jotta romanit voisivat hyötyä täysin EU:n tarjoamista kannustimista, joilla pyritään edistämään heidän oikeuksiaan ja yhteisöjensä osallisuutta koulutuksen, työn ja kansalaisten osallistumisen aloilla, koska onnistunut integraatio edellyttää alhaalta ylös -lähestymistapaa ja yhteistä vastuuta; korostaa romanien inhimillisten resurssien ja ammatillisten valmiuksien kehittämisen merkitystä, jotta edistettäisiin romanien osallistumista julkiseen hallintoon kaikilla tasoilla, mukaan lukien EU:n toimielimet;

24.

palauttaa mieliin, että kaikki ehdokasvaltiot sitoutuivat neuvottelu- ja liittymisprosessissa parantamaan romaniyhteisöjen integroitumista ja edistämään romanien oikeuksia koulutukseen, työhön, terveydenhuoltoon ja asumiseen; kehottaa komissiota arvioimaan sitoumusten täyttämistä ja romanien nykyasemaa kaikissa jäsenvaltioissa;

25.

kehottaa komissiota ja asianomaisia viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta Letyssä (Tšekin tasavallassa) entisen keskitysleirin alueella sijaitseva siankasvatuslaitos lakkautetaan ja sen tilalle pystytetään muistomerkki vainon uhrien kunniaksi;

26.

katsoo, että parlamentin olisi perehdyttävä yksityiskohtaisemmin romanien osallistamista koskevien EU:n poliittisten haasteiden eri näkökohtiin;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle ja ETYJille.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/36

—

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 24. tammikuuta 2008 päivätyn kirjeen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 201 artiklan,

1.

hyväksyy työjärjestyksen 19 artiklan seuraavan tulkinnan:”Työjärjestyksen 19 artiklan 1 kohdan voidaan tulkita tarkoittavan, että tähän määräykseen perustuvaan toimivaltaan sisältyy myös toimivalta lopettaa sellaisten aloitteiden kuin työjärjestyspuheenvuorojen, menettelyä koskevien esitysten, äänestysselitysten ja erillistä äänestystä, kohta kohdalta -äänestystä tai nimenhuutoäänestystä koskevien pyyntöjen kohtuuttoman runsas käyttäminen, jos puhemies katsoo, että niiden ilmeisenä tarkoituksena ja seurauksena on jatkuvan ja vakavan haitan aiheuttaminen parlamentin työskentelylle tai muiden jäsenten oikeuksille.”

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/37

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0508),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 62 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0279/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0511/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/38

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2007)0508),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 62 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0280/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0509/2007);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/39

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0864),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0005/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0001/2008);

1.

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/40

—

ottaa huomioon Itävallan tasavallan aloitteen (15437/2006),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 30 ja 32 artiklan sekä 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0058/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 93 ja 51 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0507/2007);

1.

hyväksyy Itävallan tasavallan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.

pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Itävallan tasavallan aloitteeseen;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Itävallan tasavallan hallitukselle.

21.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/44

—

ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (13593/6/2007 — C6-0410/2007) (1),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0594)

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0505/2007);

1.

hyväksyy yhteisen kannan;

2.

toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.