(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2013/36/EU (3) tehtävien valvontavaltuuksia, seuraamuksia, kolmannen maan sivuliikkeitä sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä, jäljempänä myös ”ESG-riskit”, koskevien muutosten tarkoituksena on edistää pankkialan valvontakehyksen yhdenmukaistamista ja lopulta syventää pankkialan sisämarkkinoita. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä varmistamaan, että valvontakehystä sovelletaan kyseisessä direktiivissä määriteltyihin laitoksiin oikeasuhteisesti, ja niiden olisi erityisesti pyrittävä vähentämään vaatimusten noudattamisesta ja raportoinnista pienille ja rakenteeltaan yksinkertaisille laitoksille aiheutuvia kustannuksia siinä määrin kuin se on mahdollista, ottaen asianmukaisesti huomioon suositukset, jotka esitettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (4) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ”EPV”) vuonna 2021 julkaisemassa raportissa ”Study of the Cost of compliance with Supervisory Reporting Requirements”, jonka tavoitteena oli vähentää raportointikustannuksia keskimäärin 10–20 prosenttia.

(2)

Toimivaltaisten viranomaisten, niiden henkilöstön jäsenten ja niiden hallintoelinten jäsenten olisi oltava riippumattomia ja vapaita poliittisesta ja taloudellisesta vaikutusvallasta. Eturistiriitojen riskit heikentävät unionin rahoitusjärjestelmän eheyttä ja vaarantavat yhdennetyn pankki- ja pääomamarkkinaunionin tavoitteen. Direktiivissä 2013/36/EU olisi säädettävä yksityiskohtaisempia säännöksiä jäsenvaltioille sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset, mukaan lukien niiden henkilöstön jäsenet ja niiden hallintoelinten jäsenet, toimivat riippumattomasti ja puolueettomasti. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava eturistiriitojen ehkäisemistä ja pyöröovi-ilmiön rajoittamista koskevat vähimmäisvaatimukset säätämällä erityisesti karenssiajoista, kiellosta käydä kauppaa valvottavan yhteisön liikkeelle laskemilla instrumenteilla sekä hallintoelinten asianomaisten jäsenten toimikausien enimmäiskestosta. EPV:n olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille eturistiriitojen ehkäisemistä koskevat ohjeet, jotka perustuvat kansainvälisiin parhaisiin käytäntöihin.

(3)

Sellaisilla henkilöstön jäsenillä tai toimivaltaisen viranomaisen hallintoelimen jäsenillä, joihin sovelletaan karenssiaikoja, olisi oltava oikeus asianmukaiseen korvaukseen, jonka tarkoituksena olisi kompensoida heille sitä, että he eivät tietyn ajanjakson ajan voi työskennellä kyseisten rajoitusten soveltamisalaan kuuluvissa yhteisöissä. Korvauksen olisi oltava oikeassa suhteessa asianomaisen karenssiajan pituuteen, ja kunkin jäsenvaltion olisi päätettävä sen muodosta.

(4)

Valvontaviranomaisten olisi noudatettava valvontatehtävissään äärimmäistä rehellisyyttä. Avoimuuden lisäämiseksi ja tiukkojen eettisten normien varmistamiseksi on asianmukaista edellyttää, että henkilöstön jäsenet ja toimivaltaisen viranomaisen hallintoelimen jäsenet ilmoittavat eturistiriitansa vuosittain. Kyseisen ilmoituksen olisi sisällettävä tiedot jäsenen rahoitusvälineiden omistuksista, jotta voidaan pienentää kyseisistä omistuksista mahdollisesti aiheutuviin eturistiriitoihin liittyviä riskejä ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat hallita tällaisia riskejä asianmukaisesti. Eturistiriitoja koskeva ilmoitus ei saisi vaikuttaa mahdolliseen vaatimukseen toimittaa varallisuusilmoitus sovellettavien kansallisten sääntöjen nojalla.

(5)

Direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevassa 1, 2 ja 6 kohdassa lueteltujen peruspankkipalvelujen tarjoamisesta olisi tehtävä ehdollista unionin oikeuden nimenomaisella ja yhdenmukaistetulla toimilupavaatimuksella, jonka mukaan kolmanteen maahan sijoittautuneiden yritysten, jotka haluavat tarjota tällaisia peruspankkipalveluja unionissa, olisi ainakin perustettava jäsenvaltioon sivuliike ja että tällaiselle sivuliikkeelle olisi hankittava toimilupa unionin oikeuden mukaisesti, paitsi jos yritys haluaa tarjota pankkipalveluja unionissa tytäryrityksen välityksellä.

(6)

Rahoituspalvelusitoumuksia koskevassa Maailman kauppajärjestön sopimuksessa tarkoitettujen pankkipalvelujen kulutus unionin ulkopuolella säilyy ennallaan. Vaatimusta sivuliikkeen perustamisesta unioniin ei pitäisi soveltaa käänteiseen palvelujen tarjoamiseen eli tapauksiin, joissa asiakas tai vastapuoli ottaa yhteyttä kolmanteen maahan sijoittautuneeseen yritykseen omasta yksinomaisesta aloitteestaan hankkiakseen pankkipalveluja, mukaan lukien niiden jatkaminen, tai pankkipalveluja, jotka liittyvät läheisesti alun perin pyydettyihin palveluihin. Saattaessaan tätä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa toimenpiteitä, joilla asiakkaiden voimassa olevien sopimusten mukaisesti saavutetut oikeudet säilytetään. Tällaisia toimenpiteitä olisi sovellettava ainoastaan helpottamaan siirtymistä tämän direktiivin täytäntöönpanoon, ja ne olisi rajattava tiukasti kiertämistapausten välttämiseksi. Jotta estetään se, että kolmansien maiden yritykset kiertävät sääntöjä, joita sovelletaan pankkipalvelujen rajatylittävään tarjoamiseen, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava valvoa kyseisten palvelujen tarjoamista. Vaatimusta sivuliikkeen perustamisesta unioniin ei pitäisi soveltaa myöskään pankkien välisiin ja välittäjien välisiin liiketoimiin. Lisäksi vaatimusta sivuliikkeen perustamisesta ei pitäisi soveltaa tapauksiin, joissa kolmansien maiden luottolaitokset tarjoavat unionissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (5) liitteessä I olevassa A osassa lueteltuja sijoituspalveluja ja -toimintaa sekä niiden oheispalveluja, kuten talletusten vastaanottaminen tai luoton tai lainojen myöntäminen, jonka tarkoituksena on tarjota kyseisen direktiivin mukaisia palveluja, mukaan lukien kaupankäynti rahoitusvälineillä tai yksityisen omaisuudenhoito, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivissä 2014/65/EU ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 648/2012 (6) säädetyn toimilupajärjestelmän soveltamista. Tällaisessa poikkeuksessa olisi kuitenkin otettava huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/849 (7) säädettyjä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä noudatetaan.

(7)

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat valtuudet peruuttaa luottolaitokselle myönnetty toimilupa, jos tällaisen luottolaitoksen on todettu olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan, ei ole kohtuullisia odotuksia siitä, että mitkään vaihtoehtoiset yksityisen sektorin toimenpiteet tai valvontatoimet estäisivät tällaisen luottolaitoksen kaatumisen kohtuullisessa ajassa, ja kriisinratkaisutoimi ei ole tarpeen yleisen edun vuoksi. Tällaisessa tilanteessa luottolaitos olisi likvidoitava sovellettavan kansallisen maksukyvyttömyysmenettelyn tai kansallisessa lainsäädännössä kyseisiä laitoksia varten säädetyn muun tyyppisen menettelyn mukaisesti, jolla varmistettaisiin sen hallittu poistuminen markkinoilta, ja sen olisi sen vuoksi lopetettava toiminta, jota varten toimilupa oli myönnetty. Kaatumisen tai todennäköisen kaatumisen toteaminen ei saisi kuitenkaan automaattisesti johtaa toimiluvan peruuttamiseen kuten muissa tapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on oikeus peruuttaa toimilupa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi harjoitettava toimivaltaansa tavalla, joka on oikeasuhteinen ja jossa otetaan huomioon sovellettavan kansallisen maksukyvyttömyysmenettelyn ominaispiirteet, mukaan lukien olemassa olevat oikeudelliset menettelyt. Toimiluvan peruuttamisvaltuuksia ei pitäisi käyttää estämään maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista tai pakottamaan sen päättämiseen, kuten oikeudellisen moratorion soveltaminen tai muut toimenpiteet, jotka edellytyksenä on voimassa oleva lupa.

(8)

Rahoitusalan holdingyhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin, jotka ovat pankkiryhmittymien emoyrityksiä, olisi edelleen sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/878 (8) käyttöön otettua määrittämis- ja hyväksymismekanismia. Kyseisen mekanismin avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa tietyt rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt suoraan valvontansa sekä direktiivin 2013/36/EU ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (9) mukaisten valvontavaltuuksiensa piiriin, jotta voidaan varmistaa vaatimusten noudattaminen konsolidoinnin perusteella. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi erityisten olosuhteiden vallitessa olla harkintavalta vapauttaa hyväksynnästä rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, joka on perustettu sitä varten, että sillä on omistusyhteyksiä yrityksiin. Jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen pankkiryhmittymien erityispiirteet, konsolidointiryhmän valvojan olisi voitava sallia hyväksynnästä vapautettujen rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden sulkeminen pankkiryhmittymän konsolidoinnin ulkopuolelle. Valtuuksia sulkea kyseiset yhteisöt pankkiryhmittymän konsolidoinnin ulkopuolelle olisi kuitenkin käytettävä ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun kaikki sovellettavassa lainsäädännössä säädetyt ehdot täyttyvät; tätä varten asianomaisen pankkiryhmittymän olisi osoitettava, että konsolidoinnin ulkopuolelle suljettava holdingyhteisö ei ole osallisena kyseisen pankkiryhmittymän hallinnassa eikä sillä ole merkitystä tämän kannalta.

(9)

Luottolaitosten valvontaviranomaisilla olisi oltava kaikki tarvittavat valtuudet, joiden avulla ne voivat suorittaa tehtävänsä ja jotka kattavat valvottavien yhteisöjen toteuttamat eri toimet. Tätä varten ja tasapuolisten toimintaedellytysten lisäämiseksi valvontaviranomaisilla olisi oltava käytettävissään kaikki valvontavaltuudet, joiden avulla ne voivat kattaa olennaiset toimet, joita valvottavat yhteisöt voivat toteuttaa. Toimivaltaisille viranomaisille olisi sen vuoksi ilmoitettava, jos valvottavan yhteisön toteuttamat olennaiset toimet, mukaan lukien valvottavien yhteisöjen hankkimat olennaiset omistusosuudet rahoitusalan yhteisöissä tai muissa yhteisöissä, varojen ja velkojen merkittävät siirrot valvottavilta yhteisöiltä tai valvottaville yhteisöille sekä sulautumiset ja jakautumiset, joissa on mukana valvottavia yhteisöjä, herättävät huolta kyseisen yhteisön vakavaraisuusprofiilista taikka mahdollisesta rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta. Lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet puuttua tapauksiin, joissa ovat kyseessä olennaisten omistusosuuksien hankkimiset, sulautumiset tai jakautumiset.

(10)

Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi ja tarpeettoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi toimivaltaisten viranomaisten lisävaltuuksia olisi sovellettava ainoastaan olennaisina pidettäviin toimiin. Ainoastaan sulautumisista tai jakautumisista koostuvia toimia olisi automaattisesti käsiteltävä olennaisina toimina, koska vastaperustetun yhteisön toiminnan vakavaraisuusprofiilin voidaan odottaa olevan merkittävästi erilainen kuin sulautumiseen tai jakautumiseen alun perin osallistuneiden yhteisöjen. Yhteisöjen olisi myös toteutettava sulautumiset tai jakautumiset vasta, kun toimivaltaisilta viranomaisilta on saatu myönteinen lausunto. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava omistusosuuksien hankkiminen hiljaisen hyväksynnän menettelyllä, kun omistusosuus katsotaan olennaiseksi.

(11)

Sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset voivat puuttua asiaan, ennen kuin olennainen toimi toteutetaan, niistä olisi ilmoitettava etukäteen. Kyseiseen ilmoitukseen olisi liitettävä tiedot, joita toimivaltaiset viranomaiset tarvitsevat arvioidakseen ehdotettua toimea vakavaraisuuden sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan näkökulmasta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi aloitettava kyseinen arviointi siitä hetkestä, kun se vastaanottaa kaikki pyydetyt tiedot sisältävän ilmoituksen. Jos kyseessä on olennaisen omistusosuuden hankkiminen tai jos ehdotettuun toimeen osallistuu vain samaan ryhmään kuuluvia rahoitusalan sidosryhmiä, kyseisen arvioinnin olisi oltava ajallisesti rajoitettu.

(12)

Kun on kyse olennaisen omistusosuuden hankkimisesta, toimivaltainen viranomainen voi arvioinnin päätelmien perusteella päättää vastustaa toimenpidettä. Jos toimivaltainen viranomainen ei vastusta toimea tietyn ajan kuluessa, toimi olisi katsottava hyväksytyksi.

(13)

On tarpeen yhdenmukaistaa säännökset, jotka koskevat olennaisen omistusosuuden hankkimista luottolaitoksesta, niiden säännösten kanssa, jotka koskevat laitoksen hankkimaa huomattavaa omistusosuutta, jos molemmat arvioinnit on suoritettava samasta toimenpiteestä. Ilman asianmukaista yhdenmukaistamista kyseiset säännökset voivat johtaa epäjohdonmukaisuuksiin toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa arvioinnissa ja viime kädessä niiden tekemissä päätöksissä.

(14)

Sulautumisten ja jakautumisten osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/1132 (10) vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt ja menettelyt erityisesti osakeyhtiöiden rajat ylittäviä sulautumisia ja jakautumisia varten. Sen vuoksi tässä direktiivissä säädetyn toimivaltaisten viranomaisten suorittaman arviointimenettelyn olisi täydennettävä direktiivissä (EU) 2017/1132 vahvistettua menettelyä eikä se saisi olla ristiriidassa minkään kyseisen direktiivin säännöksen kanssa. Kun on kyse sellaisista rajat ylittävistä sulautumisista ja jakautumisista, jotka kuuluvat direktiivin (EU) 2017/1132 soveltamisalaan, toimivaltaisen viranomaisen antaman perustellun lausunnon olisi oltava osa kaikkien asiaankuuluvien ehtojen noudattamisen arviointia ja kaikkien sulautumista tai jakautumista edeltävän todistuksen edellyttämien menettelyjen ja muodollisuuksien asianmukaista suorittamista. Perusteltu lausunto olisi sen vuoksi toimitettava nimetylle kansalliselle viranomaiselle, joka vastaa sulautumista tai jakautumista edeltävän todistuksen myöntämisestä direktiivin (EU) 2017/1132 nojalla.

(15)

Joissakin tilanteissa, esimerkiksi jos mukana on eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhteisöjä, toimet saattavat edellyttää useilta toimivaltaisilta viranomaisilta useita ilmoituksia ja arviointeja, mikä edellyttää tehokasta yhteistyötä kyseisten viranomaisten välillä. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää yhteistyövelvoitteita, erityisesti varhaisia rajatylittäviä ilmoituksia, sujuvaa tietojenvaihtoa, myös rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa, ja arviointimenettelyn koordinointia.

(16)

EPV:lle olisi annettava valtuudet laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia sekä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia ja ohjeita, jotta voidaan varmistaa ylimääräisten valvontavaltuuksien asianmukainen käyttö. Kyseisissä teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksissa olisi erityisesti täsmennettävä tiedot, jotka toimivaltaisten viranomaisten on saatava, arvioitavat seikat ja edellytetty yhteistyö, jos mukana on useampi kuin yksi toimivaltainen viranomainen. Kyseiset eri osatekijät ovat ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että riittävän yhdenmukaistetun valvontamenetelmän ansiosta lisävaltuuksia koskevat säännökset voidaan panna tehokkaasti täytäntöön ja mahdollinen hallinnollinen lisärasitus saadaan minimoitua.

(17)

Kolmanteen maahan sijoittautuneiden yritysten johonkin jäsenvaltioon pankkipalvelujen tarjoamista varten perustamien sivuliikkeiden sääntelyyn sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, ja sitä on yhdenmukaistettu vain vähän direktiivillä 2013/36/EU. Vaikka kolmannen maan sivuliikkeitä on unionin pankkimarkkinoilla huomattavasti ja niiden määrä kasvaa, niihin sovelletaan tällä hetkellä vain hyvin yleisen tason tietovaatimuksia, mutta ei unionin tason vakavaraisuusstandardeja tai valvontayhteistyöjärjestelyjä. Yhteisen vakavaraisuuskehyksen täydellinen puuttuminen johtaa siihen, että kolmannen maan sivuliikkeisiin sovelletaan eritasoisia kansallisia varovaisuus- ja kattavuusvaatimuksia. Toimivaltaisilla viranomaisilla ei myöskään ole kattavia tietoja eikä tarvittavia valvontavälineitä, joiden avulla voitaisiin seurata asianmukaisesti niitä erityisiä riskejä, joita yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivat kolmannen maan ryhmät aiheuttavat sivuliikkeiden ja tytäryritysten kautta. Niihin ei tällä hetkellä sovelleta integroituja valvontajärjestelyjä, eikä kolmannen maan ryhmän kunkin sivuliikkeen valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen ole velvollinen vaihtamaan tietoja saman ryhmän muita sivuliikkeitä ja tytäryrityksiä valvovien toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tällainen hajanainen sääntely-ympäristö aiheuttaa riskejä rahoitusvakaudelle ja markkinoiden eheydelle unionissa, ja siihen olisi puututtava asianmukaisesti kolmannen maan sivuliikkeitä koskevan yhdenmukaistetun sääntelykehyksen avulla. Tällaisen kehyksen olisi sisällettävä toimilupia, vakavaraisuusstandardeja, sisäistä hallintoa, valvontaa ja raportointia koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset. Kyseisten vaatimusten olisi perustuttava vaatimuksiin, joita jäsenvaltiot jo soveltavat kolmannen maan sivuliikkeisiin alueillaan, ja niissä olisi otettava huomioon samanlaiset tai vastaavat vaatimukset, joita kolmannet maat soveltavat ulkomaisiin sivuliikkeisiin, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus jäsenvaltioiden välillä ja mukauttaa unionin kolmannen maan sivuliikkeitä koskeva sääntelykehys alalla vallitseviin kansainvälisiin käytäntöihin.

(18)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi kolmannen maan sivuliikkeitä hyväksyessään ja valvoessaan voitava suorittaa valvontatehtävänsä tehokkaasti. Tätä varten niiden on saatava asianomaisen kolmannen maan valvontaviranomaisilta käyttöönsä kaikki tarvittavat tiedot kolmannen maan sivuliikkeen pääyrityksestä ja voitava sovittaa valvontatoimensa tehokkaasti yhteen kolmannen maan valvontaviranomaisten valvontatoimien kanssa. Ennen kuin kolmannen maan sivuliike aloittaa toimintansa jäsenvaltiossa, toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä tekemään asianomaisen kolmannen maan valvontaviranomaisen kanssa sopimus yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta. Tällaisen sopimuksen olisi perustuttava EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan 5 kohdan mukaisesti laatimiin hallinnollisten järjestelyjen malleihin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava tiedot tällaisista sopimuksista EPV:lle. Jos EPV:n laatimaan malliin perustuvan hallinnollisen sopimuksen tekeminen ei ole mahdollista, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava käyttää muita järjestelyjä, esimerkiksi kirjeenvaihtona tehtyjä sopimuksia, sen varmistamiseksi, että ne voivat suorittaa valvontatehtävänsä.

(19)

Oikeasuhteisuuden vuoksi kolmannen maan sivuliikkeille määrättävien vähimmäisvaatimusten olisi oltava suhteessa riskiin, jonka ne aiheuttavat rahoitusvakaudelle ja markkinoiden eheydelle unionissa ja jäsenvaltioissa. Sen vuoksi kolmannen maan sivuliikkeet olisi luokiteltava joko luokkaan 1, jos niiden katsotaan olevan riskialttiimpia, tai muussa tapauksessa luokkaan 2, jos niiden katsotaan olevan pieniä ja rakenteeltaan yksinkertaisia eikä niiden katsota aiheuttavan merkittävää rahoitusvakauteen liittyvää riskiä, yhdenmukaisesti asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olevan ”pienen ja rakenteeltaan yksinkertaisen laitoksen” määritelmän kanssa. Näin ollen kolmannen maan sivuliikkeiden, joiden varat jäsenvaltiossa ovat vähintään 5 miljardia euroa, olisi katsottava aiheuttavan tällaisen suuremman riskin suuremman kokonsa ja monimuotoisuutensa vuoksi, koska niiden kaatuminen voisi aiheuttaa merkittävän häiriön jäsenvaltion pankkipalvelumarkkinoilla tai pankkijärjestelmässä. Kolmannen maan sivuliikkeitä, joilla on lupa ottaa vastaan vähittäistalletuksia, olisi pidettävä samalla tavalla riskialttiimpina niiden koosta riippumatta, kun tällaiset vähittäistalletukset ylittävät tietyn vähimmäismäärän, koska niiden kaatuminen voisi vaikuttaa erittäin haavoittuvassa asemassa oleviin tallettajiin ja voisi johtaa luottamuksen menettämiseen jäsenvaltion pankkijärjestelmän turvallisuuteen ja vakauteen ja sen kykyyn suojata kansalaisten säästöjä. Molemmantyyppiset kolmannen maan sivuliikkeet olisi sen vuoksi luokiteltava kolmannen maan sivuliikkeiden luokkaan 1.

(20)

Kolmannen maan sivuliikkeet olisi luokiteltava luokkaan 1 myös silloin, kun pääyritykseen sovelletaan sääntelyä ja kun kyseisen sääntelyn valvonnan ja täytäntöönpanon ei katsota vastaavan vähintään direktiivissä 2013/36/EU ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vaadittua tasoa, tai jos kyseinen kolmas maa on merkitty suuririskiseksi kolmanneksi maaksi, jonka rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa järjestelmässä on strategisia puutteita direktiivin (EU) 2015/849 mukaisesti. Kyseiset kolmannen maan sivuliikkeet aiheuttavat merkittävän riskin unionin ja sijoittautumisjäsenvaltion rahoitusvakaudelle, koska niiden pääyritykseen sovellettavissa sääntelypuitteissa tai rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksissä ei oteta riittävästi huomioon sivuliikkeen jäsenvaltiossa harjoittamasta toiminnasta aiheutuvia erityisiä riskejä tai kolmannen maan ryhmästä aiheutuvia riskejä vastapuolille jäsenvaltiossa eikä mahdollisteta kyseisten riskien asianmukaista seurantaa tai koska. Jotta voidaan määrittää kolmannen maan pankkialan vakavaraisuus- ja valvontastandardien vastaavuus unionin standardien kanssa, komission olisi voitava antaa EPV:lle tehtäväksi suorittaa arviointi ja antaa kertomus asianomaisen kolmannen maan pankkialan sääntelykehyksestä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan mukaisesti. EPV:n olisi varmistettava, että arviointi suoritetaan tinkimättömällä ja avoimella tavalla ja vakaan menetelmän mukaisesti. Lisäksi EPV:n olisi kuultava kolmannen maan valvontaviranomaisia ja maan pankkialan sääntelystä vastaavia ministeriöitä ja tarvittaessa yksityisen sektorin osapuolia ja tehtävä tiivistä yhteistyötä niiden kanssa pyrkien kohtelemaan kyseisiä osapuolia oikeudenmukaisesti ja antamaan niille mahdollisuus toimittaa asiakirjoja ja esittää huomautuksia kohtuullisessa ajassa. Lisäksi EPV:n olisi varmistettava, että annettu kertomus on asianmukaisesti perusteltu, sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen arvioiduista seikoista ja toimitetaan kohtuullisen ajan kuluessa. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa antaa päätöksiä kolmansien maiden sivuliikkeiden pankkialan sääntelykehysten vastaavuudesta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(21)

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava nimenomainen toimivalta vaatia tapauskohtaisesti, että kolmannen maan sivuliikkeet hakevat toimilupaa direktiivin 2013/36/EU III osaston 1 luvun mukaisesti ainakin silloin, kun kyseiset sivuliikkeet harjoittavat toimintaa muissa jäsenvaltioissa toimivien asiakkaiden tai vastapuolten kanssa sisämarkkinasääntöjen vastaisesti, jos ne aiheuttavat merkittävän riskin unionin tai sen jäsenvaltion rahoitusvakaudelle, johon ne ovat sijoittautuneet taikka jos kaikkien samaan kolmannen maan ryhmään kuuluvien unionissa olevien kolmannen maan sivuliikkeiden varojen kokonaismäärä on vähintään 40 miljardia euroa tai kolmannen maan sivuliikkeen varojen määrä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, on vähintään 10 miljardia euroa. Lisäksi toimivaltaisia viranomaisia olisi vaadittava arvioimaan, ovatko kolmannen maan sivuliikkeet järjestelmän kannalta merkittäviä, kun kaikkien samaan kolmannen maan ryhmään kuuluvien unionissa olevien kolmannen maan sivuliikkeiden varojen kokonaismäärä on vähintään 40 miljardia euroa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tällainen arviointi kaikille samaan kolmannen maan ryhmään kuuluville sivuliikkeille, jotka ovat sijoittautuneet yhteen jäsenvaltioon tai koko unioniin. Kyseisessä arvioinnissa olisi tarkasteltava erityiskriteerien mukaisesti, aiheuttavatko kyseiset sivuliikkeet samantasoisen riskin unionin tai sen jäsenvaltioiden rahoitusvakaudelle järjestelminä, jotka on määritelty ”järjestelmän kannalta merkittäviksi” direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti. Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että kolmannen maan sivuliikkeet ovat järjestelmän kannalta merkittäviä, niiden olisi asetettava kyseisille sivuliikkeille vaatimuksia, jotka ovat asianmukaisia rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien lieventämiseksi. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaatia, että kolmannen maan sivuliikkeet hakevat direktiivin 2013/36/EU mukaista toimilupaa tytäryrityksenä toimiviksi laitoksiksi voidakseen jatkaa pankkitoiminnan harjoittamista jäsenvaltiossa tai koko unionissa. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava asettaa muita vaatimuksia, erityisesti velvoitteen järjestää uudelleen kolmannen maan sivuliikkeiden varat tai toiminnot unionissa siten, että kyseiset sivuliikkeet lakkaavat olemasta järjestelmän kannalta merkittäviä, tai vaatimuksen noudattaa lisäpääomaa, likviditeettiä, raportointia tai julkistamista koskevia vaatimuksia, jos tämä riittää rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien käsittelemiseksi. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus olla asettamatta mitään kyseisistä vaatimuksista järjestelmän kannalta merkittäviksi arvioiduille kolmannen maan sivuliikkeille; tässä tapauksessa niiden on annettava perusteltu ilmoitus EPV:lle ja niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin asianomaisen kolmannen maan ryhmän muita kolmannen maan sivuliikkeitä tai tytäryrityksenä toimivia laitoksia on sijoittautunut. Jotta voidaan ottaa huomioon koko unionin laajuiset vaikutukset, toimivaltaisten viranomaisten, jotka päättävät käyttää valtuuksiaan vaatia toimilupaa tytäryrityksenä toimivilta laitoksilta, olisi ensin kuultava EPV:tä ja asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.

(22)

Jotta voidaan edistää sellaista kolmannen maan ryhmää koskevien valvontapäätösten yhdenmukaisuutta, jolla on sivuliikkeitä ja tytäryrityksiä unionissa, toimivaltaisten viranomaisten olisi järjestelmän kannalta merkittävyyttä arvioidessaan kuultava EPV:tä ja sen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia, johon asianomaisen kolmannen maan ryhmän muita kolmannen maan sivuliikkeitä tai tytäryrityksenä toimivia laitoksia on sijoittautunut, jotta voidaan arvioida rahoitusvakautta koskevia riskejä, joita asianomainen kolmannen maan sivuliike saattaa aiheuttaa muille jäsenvaltioille kuin sille, johon sivuliike on sijoittautunut.

(23)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi säännöllisesti tarkistettava, noudattavatko kolmannen maan sivuliikkeet direktiivin 2013/36/EU mukaisia asiaankuuluvia vaatimuksia, ja määrättävä kyseisille sivuliikkeille valvontatoimenpiteitä varmistaakseen kyseisten vaatimusten noudattamisen tai uudelleen noudattamisen. Jotta helpotetaan kyseisten kolmannen maan sivuliikkeitä koskevien vaatimusten noudattamisen tehokasta valvontaa ja saadaan kattava yleiskuva kolmannen maan ryhmien toiminnasta unionissa, yhteinen valvonta- ja rahoitusraportointi olisi asetettava toimivaltaisten viranomaisten saataville vakiolomakkeiden mukaisesti. EPV:lle olisi annettava valtuudet laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa vahvistetaan kyseiset mallit. Lisäksi on tarpeen panna täytäntöön asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt toimivaltaisten viranomaisten välillä sen varmistamiseksi, että kaikki unionissa kolmannen maan sivuliikkeiden kautta toimivien kolmannen maan ryhmien toimet ovat kattavan valvonnan alaisia, jotta estetään kyseisiin ryhmiin unionin oikeuden nojalla sovellettavien vaatimusten kiertäminen ja minimoidaan rahoitusvakauteen unionissa mahdollisesti kohdistuvat riskit. Erityisesti luokkaan 1 kuuluvat kolmannen maan sivuliikkeet olisi sisällytettävä kolmannen maan ryhmien valvontakollegioiden soveltamisalaan unionissa. Jos tällaista kollegiota ei vielä ole, toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava tilapäinen kollegio saman ryhmän kaikille luokkaan 1 kuuluville kolmannen maan sivuliikkeille, jos kyseinen ryhmä toimii useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

(24)

Kolmannen maan sivuliikkeitä koskevaa unionin kehystä olisi sovellettava rajoittamatta jäsenvaltioilla tällä hetkellä olevaa harkintavaltaa edellyttää yleisesti, että tiettyjen kolmansien maiden yritykset harjoittavat pankkitoimintaa niiden alueella yksinomaan direktiivin 2013/36/EU III osaston 1 luvun mukaisesti toimiluvan saaneiden tytäryrityksinä toimivien laitosten kautta. Kyseinen vaatimus voi koskea kolmansia maita, jotka soveltavat sellaisia pankkialan vakavaraisuus- ja valvontastandardeja, jotka eivät vastaa jäsenvaltion kansallisen lain mukaisia standardeja, tai kolmansia maita, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa järjestelmässä on strategisia puutteita.

(25)

Tämänhetkisistä sovellettavista salassapitosäännöistä huolimatta toimivaltaisten viranomaisten ja veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa olisi parannettava. Tietojenvaihdossa olisi joka tapauksessa noudatettava kansallista lainsäädäntöä, ja jos tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi päästävä sopimukseen tietojen luovuttamisesta.

(26)

On ratkaisevan tärkeää, että laitokset, rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt noudattavat vakavaraisuusvaatimuksia, jotta voidaan varmistaa niiden turvallisuus ja vakaus ja säilyttää rahoitusjärjestelmän vakaus sekä koko unionin tasolla että kussakin jäsenvaltiossa. Sen vuoksi Euroopan keskuspankilla (EKP) ja kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet toteuttaa oikea-aikaisia ja päättäväisiä toimenpiteitä, jos kyseiset laitokset, rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja niiden tosiasialliset hoitajat eivät noudata vakavaraisuusvaatimuksia tai valvontapäätöksiä.

(27)

Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi seuraamusvaltuuksien alalla jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista hallinnollisista seuraamuksista, uhkasakoista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, jotka liittyvät direktiivin 2013/36/EU saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 tai toimivaltaisen viranomaisen kyseisten säännösten tai kyseisen asetuksen perusteella tekemien päätösten rikkomiseen. Kyseisten hallinnollisten seuraamusten, uhkasakkojen ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt vähimmäisvaatimukset, mukaan lukien vähimmäisvaltuudet, jotka toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava, jotta ne voivat määrätä niitä, perusteet, jotka toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon niiden soveltamisessa, julkistamista koskevat vaatimukset ja hallinnollisten seuraamusten ja uhkasakkojen tasot. EPV:lle olisi annettava valtuudet laatia kertomus toimivaltaisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä hallinnollisten seuraamusten, uhkasakkojen ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden yhteydessä.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi voitava määrätä hallinnollisia seuraamuksia, kun asianomaiseen rikkomiseen sovelletaan myös kansallista rikoslainsäädäntöä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon mahdolliset aiemmat rikosoikeudelliset seuraamukset, jotka on määrätty samasta rikkomisesta vastuussa olevalle samalle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, määrittäessään hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyyppiä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten tasoa. Tarkoituksena on varmistaa, että kaikkien hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden ankaruus saman virheellisen toiminnan perusteella toteutettavien hallinnollisten ja rikosoikeudellisten menettelyjen kasaantuessa rajoitetaan siihen, mikä on tarpeen asianomaisen rikkomisen vakavuuteen nähden. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi perustettava asianmukaiset mekanismit, joilla varmistetaan, että toimivaltaiset viranomaiset ja oikeusviranomaiset saavat oikea-aikaisesti asianmukaiset tiedot samaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vastaan käynnistetyistä hallinnollisista tai rikosoikeudellisista menettelyistä.

(29)

Hallinnollisilla taloudellisilla seuraamuksilla olisi oltava pelotevaikutus, jotta estetään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka rikkoo kansallisia säännöksiä, joilla direktiivi 2013/36/EU saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tai asetusta (EU) N:o 575/2013, harjoittamasta samaa tai samankaltaista toimintaa tulevaisuudessa. Oikeushenkilöitä koskevia hallinnollisia taloudellisia seuraamuksia olisi sovellettava johdonmukaisesti, erityisesti määritettäessä tällaisten seuraamusten enimmäismäärää, jossa olisi otettava huomioon asianomaisen yrityksen vuotuinen kokonaisnettoliikevaihto. Direktiivissä 2013/36/EU tarkoitettu vuotuisen kokonaisnettoliikevaihdon määritelmä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä riittävän kattava eikä riittävän selkeä, jotta varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset hallinnollisten taloudellisten seuraamusten soveltamisessa. Jotta varmistetaan johdonmukainen laskenta kaikkialla unionissa, direktiivissä 2013/36/EU olisi säädettävä vuotuista kokonaisnettoliikevaihtoa koskevaan laskelmaan mukaan otettavista eristä.

(30)

Hallinnollisten taloudellisten seuraamusten lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet määrätä uhkasakkoja laitoksille, rahoitusalan holdingyhtiöille, rahoitusalan sekaholdingyhtiöille ja niille hallintotoimintoaan hoitavan ylimmän hallintoelimen jäsenille, toimivalle johdolle, keskeisistä toiminnoista vastaaville henkilöille, muille riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimiville henkilöille sekä muille mahdollisille luonnollisille henkilöille, joiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti todettu olevan vastuussa direktiivin 2013/36/EU saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten noudattamista taikka asetuksesta (EU) N:o 575/2013 tai toimivaltaisen viranomaisen kyseisten säännösten tai kyseisen asetuksen perusteella antamasta päätöksestä johtuvien velvoitteidensa noudattamista koskevan velvoitteen rikkomisesta. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava uhkasakkojen soveltamista koskevat erityiset säännöt ja tehokkaat mekanismit. Uhkasakkoja olisi määrättävä, jos rikkominen jatkuu. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä uhkasakkoja ilman, että niiden tarvitsee osoittaa rikkoneelle osapuolelle etukäteen esitettyä pyyntöä, määräystä tai varoitusta, jossa tätä vaaditaan noudattamaan velvoitteitaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten henkilöiden sovellettavan lainsäädännön mukaisia menettelyllisiä oikeuksia, mukaan lukien kyseisten henkilöiden oikeus tulla kuulluksi. Koska uhkasakkojen tarkoituksena on pakottaa luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt lopettamaan jatkuva rikkominen, uhkasakkojen soveltaminen ei saisi estää toimivaltaisia viranomaisia määräämästä myöhemmin hallinnollisia seuraamuksia samasta rikkomisesta. Uhkasakkoja olisi voitava määrätä tiettynä päivänä, ja niiden soveltamisen olisi voitava alkaa jonakin myöhempänä päivänä. Jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä, uhkasakot olisi laskettava päiväkohtaisesti.

(31)

Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman laajat toimintamahdollisuudet rikkomisen jälkeen ja auttaa estämään uusia rikkomisia riippumatta siitä, sovelletaanko tällaisiin rikkomisiin kansallisen lainsäädännön nojalla hallinnollista seuraamusta vai muuta hallinnollista toimenpidettä, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää hallinnollisista lisäseuraamuksista, korkeammista hallinnollisista taloudellisista seuraamuksista ja uhkasakoista.

(32)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi uhkasakkoja määrätessään otettava huomioon uhkasakon mahdollinen vaikutus rikkomiseen syyllistyneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudelliseen tilanteeseen ja pyrittävä välttämään tilannetta, jossa seuraamus johtaisi rikkoneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön maksukyvyttömyyteen tai vakavaan taloudelliseen ahdinkoon tai jossa seuraamuksen prosentuaalinen osuus luonnollisen henkilön vuosituloista tai oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisnettoliikevaihdosta olisi suhteettoman suuri. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös varmistettava, että uhkasakkoja sovelletaan ylimmän hallintoelimen jäseniin, toimivaan johtoon, keskeisistä toiminnoista vastaaviin henkilöihin, muihin riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimiviin henkilöihin sekä muihin mahdollisiin luonnollisiin henkilöihin, joiden on määritetty joko yksin tai yhdessä olevan suoraan vastuussa rikkomisesta.

(33)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä ei sallita tässä direktiivissä säädettyjen hallinnollisten seuraamusten määräämistä, hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä olisi voitava soveltaa poikkeuksellisesti siten, että seuraamuksen käynnistää toimivaltainen viranomainen ja sen määrää oikeusviranomainen. Kyseisten jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava, että tällaisten sääntöjen ja seuraamusten soveltamisella on vastaava vaikutus kuin toimivaltaisten viranomaisten määräämillä hallinnollisilla seuraamuksilla. Seuraamusten olisi siksi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(34)

Jotta voidaan säätää asianmukaisista seuraamuksista direktiivin 2013/36/EU saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 rikkomisesta, luetteloa rikkomisista, joihin sovelletaan hallinnollisia seuraamuksia, uhkasakkoja ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, olisi täydennettävä. Sen vuoksi direktiivin 2013/36/EU mukaista luetteloa rikkomisista olisi muutettava.

(35)

Sen jälkeen kun kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 9 (Rahoitusinstrumentit) otettiin käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2018, odotettavissa olevia luottotappioita koskevien laskelmien tulos, joka perustuu mallintamismenetelmiin, vaikuttaa suoraan laitosten omien varojen määrään ja sääntelyyn perustuviin suhdelukuihin. Samat mallintamismenetelmät muodostavat myös perustan odotettavissa olevien luottotappioiden laskemiselle, kun laitokset soveltavat kansallisia tilinpitosäännöstöjä. Tämän vuoksi on tärkeää, että toimivaltaisilla viranomaisilla ja EPV:llä on selkeä näkemys kyseisten laskelmien vaikutuksesta riskipainotettuja omaisuuseriä koskevien arvojen ja samankaltaisista vastuista johtuvien omien varojen vaatimusten kirjoon. Tätä varten vertailuanalyysin olisi katettava myös kyseiset mallintamismenetelmät. Koska laitokset, jotka laskevat omien varojen vaatimuksia luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti, voivat myös käyttää malleja odotettavissa olevien luottotappioiden laskemiseen IFRS 9 -kehyksen puitteissa, kyseiset laitokset olisi myös sisällytettävä vertailuun suhteellisuusperiaate huomioon ottaen.

(36)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/876 (12) muutettiin asetusta (EU) N:o 575/2013 ottamalla käyttöön Baselin pankkivalvontakomitean kehittämä tarkistettu markkinariskikehys. Kyseiseen uuteen kehykseen kuuluva vaihtoehtoinen standardimenetelmä antaa laitoksille mahdollisuuden mallintaa tiettyjä parametreja, joita käytetään laskettaessa riskipainotettuja omaisuuseriä ja markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia. Sen vuoksi on tärkeää, että toimivaltaisilla viranomaisilla ja EPV:llä on selkeä kuva riskipainotettuja omaisuuseriä koskevien arvojen ja samankaltaisista vastuista johtuvien omien varojen vaatimusten kirjosta vaihtoehtoisten sisäisten mallien menetelmän lisäksi myös vaihtoehtoisen standardimenetelmän mukaisesti. Näin ollen markkinariskien vertailun olisi katettava tarkistetut standardoidut ja sisäisten mallien menetelmät ottaen huomioon suhteellisuusperiaate.

(37)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyssä Pariisin sopimuksessa (13), jäljempänä ”Pariisin sopimus”, ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa vahvistettu maailmanlaajuinen siirtyminen kohti kestävää taloutta edellyttää perusteellista sosioekonomista muutosta ja riippuu siitä, saadaanko julkiselta ja yksityiseltä sektorilta merkittäviä rahoitusvaroja. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, jonka komissio esitteli 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa, velvoittaa unionin saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Rahoitusjärjestelmällä on merkityksellinen rooli tämän siirtymän tukemisessa, eikä se liity ainoastaan uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja tukemiseen vaan myös siirtymän mahdollisesti aiheuttamien riskien asianmukaiseen hallintaan. Koska kyseiset riskit voivat vaikuttaa sekä yksittäisten laitosten että koko rahoitusjärjestelmän vakauteen, tarvitaan tehostettu vakavaraisuussäännöstö, jossa otetaan paremmin huomioon asiaan liittyvät riskit.

(38)

Ennennäkemättömän laajalla kestävään ja ilmastoneutraaliin kiertotalouteen siirtymisellä on huomattavia vaikutuksia rahoitusjärjestelmään. Vuonna 2018 rahoitusjärjestelmän viherryttämistä käsittelevä keskuspankkien ja valvojien verkosto totesi, että ilmastoon liittyvät riskit aiheuttavat taloudellisia riskejä. Komission 6 päivänä heinäkuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Kestävään talouteen siirtymisen rahoitusstrategia”, jäljempänä ”uudistettu kestävän rahoituksen strategia”, korostetaan, että ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit sekä riskit, jotka aiheutuvat erityisesti ilmastonmuutoksen fyysisistä vaikutuksista, biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä ja ekosysteemien yleisemmästä ympäristön tilan heikkenemisestä, muodostavat ennennäkemättömän haasteen unionin taloudelle ja rahoitusjärjestelmän vakaudelle. Kyseisten riskien erityispiirteenä on, että ne ovat luonteeltaan tulevaisuuteen suuntautuvia ja niillä on erilaisia vaikutuksia lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Ilmastoon liittyvien ja muiden ympäristöriskien, kuten ympäristön tilan heikkenemisestä ja biodiversiteetin köyhtymisestä aiheutuvat siirtymää koskevat ja fyysiset riskit, erityisluonne edellyttää erityisesti, että kyseisiä riskejä hallitaan pitkällä, vähintään kymmenen vuoden aikavälillä.

(39)

Kestävään ja ilmastoneutraaliin kiertotalouteen siirtymisen pitkän aikavälin luonne ja kokonaisvaltaisuus aiheuttavat merkittäviä muutoksia laitosten liiketoimintamalleihin. Rahoitusalan ja erityisesti luottolaitosten asianmukainen mukautus on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa tavoite kasvihuonekaasujen nollanettopäästöistä unionin taloudessa vuoteen 2050 mennessä pitäen samalla luontaiset riskit hallinnassa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi voitava arvioida kyseistä mukautusprosessia ja puuttua tapauksiin, joissa laitokset hallitsevat ilmastoriskejä sekä ympäristön tilan heikkenemisestä ja biodiversiteetin köyhtymisestä aiheutuvia riskejä tavalla, joka vaarantaa yksittäisten laitosten vakauden tai yleisemmin rahoitusvakauden. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös seurattava riskitilannetta ja niille olisi annettava valtuudet toimia silloin, kun havaitaan sellaisista muutostrendeistä aiheutuvia riskejä, jotka koskevat asiaankuuluvien unionin ja jäsenvaltioiden ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä tekijöitä koskevia sääntelytavoitteita, esimerkiksi sellaisina kuin ne esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (14), 14 päivänä heinäkuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Valmiina 55:een: Vuoden 2030 ilmastotavoitteesta totta matkalla kohti ilmastoneutraaliutta”, jäljempänä ”55-valmiuspaketti”, ja Yhdistyneiden kansakuntien biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin 19 päivänä joulukuuta 2022 hyväksymässä vuoden 2020 jälkeisessä maailmanlaajuisessa biodiversiteettikehyksessä, sekä tapauksen mukaan kolmansien maiden oikeudellisia ja sääntelytavoitteita, siltä osin kuin niillä on merkitystä kansainvälistä toimintaa harjoittavien laitosten kannalta, ja jotka aiheuttavat riskejä niiden liiketoimintamalleille ja -strategioille tai rahoitusvakaudelle.Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi myös oltava valtuudet vahvistaa laitosten vakavaraisuussuunnitelmien tavoitteita, toimenpiteitä ja toimia, jos niiden katsotaan olevan riittämättömiä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien käsittelemiseksi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja jos ne voisivat tältä osin aiheuttaa olennaisia riskejä laitosten maksukyvylle. Ilmastoriskejä ja laajemmin ympäristöriskejä olisi tarkasteltava yhdessä yhteiskunta- ja hallintotapariskien kanssa yhdessä riskiluokassa, jotta kyseiset tekijät voidaan integroida kattavasti ja koordinoidusti, koska ne ovat usein sidoksissa toisiinsa. Ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit ovat läheisessä yhteydessä kestävyyden käsitteeseen, sillä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät ovat kestävyyden kolme tärkeintä pilaria.

(40)

Jotta voidaan säilyttää riittävä häiriönsietokyky ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden kielteisiä vaikutuksia vastaan, unioniin sijoittautuneiden laitosten on kyettävä järjestelmällisesti tunnistamaan, mittaamaan ja hallitsemaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä, ja niiden valvontaviranomaisia olisi vaadittava arvioimaan riskit sekä yksittäisen laitoksen että järjestelmän tasolla ja asettamaan etusijalle ympäristötekijät ja edistymään muissa kestävyystekijöissä arviointimenetelmien ja -välineiden kehittyessä. Laitoksia olisi vaadittava arvioimaan salkkujensa mukauttamista unionin tavoitteeseen saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä ja estää ympäristön tilan heikkeneminen ja biodiversiteetin köyhtyminen. Laitoksilla olisi oltava velvollisuus laatia erityisiä suunnitelmia, joilla puututaan rahoitusriskeihin, jotka aiheutuvat lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä tekijöistä, mukaan lukien muutostrendeistä, jotka koskevat unionin ja jäsenvaltioiden asiaankuuluvia sääntelytavoitteita, esimerkiksi sellaisina kuin ne esitetään Pariisin sopimuksessa, asetuksessa (EU) 2021/1119, 55-valmiuspaketissa ja vuoden 2020 jälkeisessä maailmanlaajuisessa biodiversiteettikehyksessä, sekä tapauksen mukaan kolmansien maiden oikeudellisia ja sääntelytavoitteita, siltä osin kuin niillä on merkitystä kansainvälistä toimintaa harjoittavien laitosten kannalta. Laitoksilla olisi oltava vankat ohjaus- ja hallintajärjestelmät ja sisäiset prosessit ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien hallitsemiseksi, ja niillä olisi oltava ylimpien hallintoelintensä hyväksymät strategiat, joissa otetaan huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden nykyiset ja tulevaisuuteen suuntautuvat vaikutukset. Jotta voidaan vahvistaa kykyä sietää kyseisten riskien kielteisiä vaikutuksia, on keskeisen tärkeää, että laitosten ylimmät hallintoelimet ovat kollektiivisesti tietoisia ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä tekijöistä ja tuntevat ne ja että sisäistä pääomaa kohdennetaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien hallintaan. Ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien erityispiirteet merkitsevät sitä, että ymmärrys, mittaustavat ja johtamiskäytännöt voivat vaihdella merkittävästi eri laitoksissa. Jotta voidaan varmistaa lähentyminen kaikkialla unionissa ja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien yhdenmukainen ymmärtäminen, vakavaraisuussäännöstössä olisi vahvistettava asianmukaiset määritelmät ja vähimmäisvaatimukset kyseisten riskien arvioimiseksi. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi direktiivissä 2013/36/EU olisi otettava käyttöön määritelmät ja EPV:lle olisi annettava valtuudet määritellä vähimmäisviitemenetelmät arvioitaessa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien vaikutusta laitosten rahoitusvakauteen asettamalla tässä yhteydessä etusijalle ympäristötekijöiden vaikutus. Koska ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien tulevaisuuteen suuntautunut luonne merkitsee sitä, että skenaarioanalyysit ja stressitestit yhdessä kyseisiin riskeihin puuttumista koskevien suunnitelmien kanssa ovat erityisen informatiivisia arviointivälineitä, EPV:lle olisi myös annettava valtuudet laatia yhdenmukaiset kriteerit kyseisiin riskeihin puuttumista koskevien suunnitelmien sisältöä, skenaarioiden laatimista ja stressitestausmenetelmien soveltamista varten. EPV:n olisi perustettava skenaarionsa saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön, rahoitusjärjestelmän viherryttämistä käsittelevän keskuspankkien ja valvojien verkoston työhön ja komission pyrkimyksiin lujittaa yhteistyötä kaikkien asiaankuuluvien julkisten viranomaisten välillä yhteisen metodologisen perustan kehittämiseksi, kuten todetaan uudistetussa kestävän rahoituksen strategiassa. Ympäristöön liittyvät riskit, mukaan lukien ilmastoon liittyvät riskit ja ympäristön tilan heikkenemisestä ja biodiversiteetin köyhtymisestä aiheutuvat riskit, olisi asetettava etusijalle, kun otetaan huomioon niiden kiireellisyys ja skenaarioanalyysin ja stressitestauksen erityinen merkitys niiden arvioinnissa.

(41)

Koska laitokset ovat merkittäviä rahoituksen lähteitä unionin yrityksille ja kotitalouksille, niillä on merkittävä rooli kestävän kehityksen edistämisessä kaikkialla unionissa. Jotta unioni voi saavuttaa asetuksessa (EU) 2021/1119 vahvistetun yleisen tavoitteensa ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä, laitosten on sisällytettävä toimintapolitiikkoihinsa ja toimiinsa kestävän kehityksen edistäminen. Kyseisen sisällyttämisprosessin huomioon ottamiseksi laitosten liiketoimintamalleja ja -strategioita olisi testattava verrattuna asiaankuuluviin unionin sääntelytavoitteisiin, joilla pyritään kohti kestävää taloutta, esimerkiksi ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan määräämiin toimenpiteisiin, jotta voidaan tunnistaa mahdollisesta ristiriidasta aiheutuvat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit. Jos laitokset julkistavat kestävyystavoitteensa ja -sitoumuksensa muiden pakollisten tai vapaaehtoisten kestävyyskehysten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (15), mukaisesti, kyseisten tavoitteiden ja sitoumusten olisi oltava johdonmukaisia niiden erityisten suunnitelmien kanssa, joilla käsitellään ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä, joita ne saattavat kohdata lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava asiaankuuluvissa valvontatoimissaan, missä määrin laitokset altistuvat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyville riskeille ja toteuttavat niihin liittyviä riskinhallintatoimia ja operatiivisia toimia, jotka sisältyvät tavoitteina ja välitavoitteina laitosten vakavaraisuussuunnitelmiin, joiden on oltava johdonmukaisia niiden julkistettujen kestävyyssitoumusten kanssa, kun laitokset vähitellen mukautuvat tavoitteeseen ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä. Jotta voidaan edistää hyvää ja tehokasta riskinhallintaa ja johdon toimimista pitkän aikavälin kestävyysstrategian mukaisesti, laitosten palkitsemisjärjestelmissä ja -käytännöissä olisi otettava olennaisena tekijänä huomioon riskinottohalu ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien suhteen.

(42)

Ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvillä riskeillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia sekä yksittäisten laitosten että koko rahoitusjärjestelmän vakauteen. Näin ollen toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava kyseiset riskit johdonmukaisesti huomioon asiaankuuluvassa valvontatoiminnassaan, mukaan lukien vakavaraisuuden arviointiprosessi ja kyseisten riskien stressitestaus. Komissio on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 (16) perustetun teknisen tuen välineensä avulla tukenut kansallisia toimivaltaisia viranomaisia stressitestausmenetelmien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa ja aikoo jatkaa teknisen tuen antamista tältä osin. Ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä koskevia stressitestausmenetelmiä on kuitenkin tähän mennessä sovellettu pääasiassa alustavasti. Jotta ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien stressitestit voitaisiin sisällyttää tiukasti ja johdonmukaisesti valvontaan, EPV:n, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (17) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, EIOPA) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (18) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, ESMA) olisi yhdessä laadittava ohjeet yhdenmukaisten näkökohtien ja yhteisten menetelmien varmistamiseksi ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien stressitestausta varten. Kyseisten riskien stressitestit olisi aloitettava ilmastoon ja ympäristöön liittyvillä tekijöillä, ja kun saataville tulee enemmän ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviin riskeihin liittyviä tietoja ja menetelmiä, joilla tuetaan lisävälineiden kehittämistä niiden kvantitatiivisen vaikutuksen arvioimiseksi rahoitusriskeihin, toimivaltaisten viranomaisten olisi yhä enemmän arvioitava kyseisten riskien vaikutusta laitosten riittävyysarviointien yhteydessä. Valvontakäytäntöjen lähentämisen varmistamiseksi EPV:n olisi annettava ohjeet ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien riskien yhdenmukaisesta sisällyttämisestä vakavaraisuuden arviointiprosessiin.

(43)

Direktiivin 2013/36/EU säännöksiä järjestelmäriskipuskurikehyksestä voidaan jo käyttää erilaisten järjestelmäriskien, myös ilmastonmuutokseen liittyvien järjestelmäriskien, käsittelyyn. Jos laitoksen toimivaltaiset viranomaiset tai nimetyt viranomaiset katsovat, että ilmastonmuutokseen liittyvillä riskeillä voi olla vakavia kielteisiä vaikutuksia jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen, niiden olisi otettava käyttöön järjestelmäriskipuskurikanta, jota voitaisiin soveltaa myös tiettyihin vastuisiin tai vastuiden osa-alueisiin, esimerkiksi niihin, joihin kohdistuu ilmastonmuutokseen liittyviä fyysisiä ja siirtymäriskejä, jos ne katsovat, että tällaisen kannan käyttöönotto on tehokasta ja oikeasuhteista kyseisten riskien lieventämiseksi.

(44)

Kryptovarojen markkinat ovat kasvaneet nopeasti viime vuosina. Jotta voitaisiin puuttua laitoksiin kohdistuviin mahdollisiin riskeihin, joita aiheuttavat niiden kryptovaroihin liittyvät vastuut, joita ei riittävästi kateta nykyisellä vakavaraisuussuunnitelmalla, Baselin pankkivalvontakomitea on laatinut kryptovaroihin liittyvien vastuiden vakavaraisuuskohtelua koskevan standardin. Osa kyseistä standardista koskee laitosten riskinhallintaa ja vakavaraisuuden arviointiprosessin soveltamista laitoksiin. Laitoksilta, joilla on suoria tai välillisiä kryptovaroihin liittyviä vastuita tai jotka tarjoavat kaikentyyppisiin kryptovaroihin liittyviä palveluja, olisi vaadittava käytössä olevia riskinhallintaperiaatteita, -prosesseja ja -käytäntöjä niiden kryptovaroihin liittyvien vastuiden aiheuttamien riskien asianmukaista hallintaa varten. Laitosten olisi otettava riskinhallintatoimenpiteissään erityisesti huomioon kryptovarojen teknologiariskit, yleiset tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät riskit ja kyberriskit, oikeudelliset riskit, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit sekä arvostamisriskit. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava toteuttaa tarvittavat valvontatoimet, jos laitosten riskinhallintakäytäntöjä pidetään riittämättöminä.

(45)

Ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuusarvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että kyseiset jäsenet ovat päteviä tehtäväänsä ja ovat hyvämaineisia. Selkeä sopivuutta ja luotettavuutta koskeva kehys ylimmän hallintoelimen jäsenten ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden soveltuvuuden arvioimiseksi on ratkaisevan tärkeä sen varmistamiseksi, että laitoksia johdetaan ja niiden riskejä hallitaan asianmukaisesti. Olemassa olevilla säännöillä ei varmisteta, että nimittävä laitos arvioi ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuuden oikea-aikaisesti. Tällä hetkellä ei myöskään ole sääntöjä keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden soveltuvuusarvioinnista. Lisäksi rajat ylittävien laitosten on toimittava erilaisten kansallisten sääntöjen ja prosessien avulla, mikä vähentää nykyisen kehyksen tehokkuutta. Soveltuvuusarviointia koskevat huomattavan erilaiset vaatimukset eri puolilla unionia on erityisen olennainen kysymys pankkiunionin yhteydessä. Tämän vuoksi on tärkeää antaa unionin tasolla säännöt johdonmukaisemman ja ennakoitavamman sopivuutta ja luotettavuutta koskevan kehyksen luomiseksi. Tämä edistää valvonnan lähentymistä, lisää luottamusta toimivaltaisten viranomaisten välillä ja antaa laitoksille enemmän oikeusvarmuutta. Soveltuvuusarvioinnit ovat tärkeitä valvontatekijöitä muiden mekanismien, kuten vakavaraisuuden arviointiprosessin ja palkitsemissääntöjen, ohella; niillä yhdessä varmistetaan laitosten hyvä hallinto.

(46)

Jotta varmistetaan hyvä hallinto, helpotetaan itsenäisten lausuntojen antamista ja kriittistä kyseenalaistamista sekä edustetaan erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia, ylimpien hallintoelinten olisi oltava riittävän monimuotoisia jäsentensä iän, sukupuolen, maantieteellisen jakauman sekä koulutus- ja ammattitaustan suhteen. Erityisen tärkeää on sukupuolten tasapuolinen edustus riittävän edustuksen varmistamiseksi, ja sitä olisi edistettävä.

(47)

Koska laitoksilla, rahoitusalan holdingyhtiöillä ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöillä on ensisijainen vastuu ylimmän hallintoelimen kunkin jäsenen alustavasta soveltuvuusarvioinnista, ennen kuin uusi jäsen aloittaa tehtävässään tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, niiden olisi suoritettava soveltuvuusarviointi, jonka jälkeen toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat sen. Kyseisten yhteisöjen olisi varmistettava, että ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuutta koskevat tiedot pysyvät ajan tasalla. Kyseisten yhteisöjen olisi toimitettava kyseiset tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos tulee tietoon uusia tosiasioita tai muita olosuhteita, jotka voisivat vaikuttaa ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuuteen, kyseisten yhteisöjen olisi ilmoitettava siitä toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä. Kyseisten yhteisöjen olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jos ne toteavat, että ylimmän hallintoelimen jäsen tai mahdollinen jäsen ei täytä soveltuvuusvaatimuksia. Samoja vaatimuksia olisi sovellettava myös keskeisistä toiminnoista vastaaviin henkilöihin.

(48)

Oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden varmistamiseksi laitosten kannalta on tarpeen ottaa käyttöön menettelysäännöt, joilla toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat suurten laitosten ylimmän hallintoelimen jäsenten ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden soveltuvuuden. Toimivaltaisten viranomaisen olisi tällaisten menettelysääntöjen mukaisesti voitava pyytää tarvittaessa lisätietoja muun muassa asiakirjojen, haastattelujen ja kuulemisten kautta. Toimivaltaisille viranomaisille olisi niiden määrittelemällä tavalla annettava saataville tiedot ja asiakirjat, joita ne tarvitsevat soveltuvuusarviointia varten, myös silloin, kun suuri laitos toimittaa soveltuvuutta koskevan hakemuksen, ennen kuin mahdollinen jäsen aloittaa tehtävässään, jäljempänä ”soveltuvuutta koskeva ennakkohakemus”, hallintotoimintoaan hoitavan ylimmän hallintoelimen jäsenen tai valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen puheenjohtajan osalta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava jäsenen soveltuvuutta uudelleen, jos kyseisen jäsenen soveltuvuutta koskevat asiaankuuluvat tiedot ovat muuttuneet. Toimivaltaisia viranomaisia ei pitäisi vaatia arvioimaan uudelleen ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuutta heidän toimeksiantonsa uusimisen yhteydessä, paitsi jos toimivaltaisten viranomaisten tiedossa olevat asiaankuuluvat tiedot ovat muuttuneet ja jos tällainen muutos voi vaikuttaa asianomaisen jäsenen soveltuvuuteen. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jos ne toteavat, etteivät soveltuvuusvaatimukset täyty. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava pyytää direktiivin (EU) 2015/849 mukaisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvonnasta vastuussa olevaa viranomaista tutustumaan ylimmän hallintoelimen jäseniä koskeviin asiaankuuluviin tietoihin riskialttiuden perusteella; niillä olisi myös oltava pääsy rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan keskustietokantaan.

(49)

Koska suurista laitoksista aiheutuu riskejä, joihin voi erityisesti liittyä häiriöiden leviämisvaikutuksia, sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa valvoja suorittaa soveltuvuusarvioinnin sen jälkeen, kun jäsen on aloittanut tehtävässään ylimmässä hallintoelimessä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, olisi ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä heti, jos on selvä aikomus nimittää hallintotoimintoaan hoitava ylimmän hallintoelimen jäsen tai valvontatehtäväänsä hoitava ylimmän hallintoelimen puheenjohtaja. Suurten laitosten olisi joka tapauksessa varmistettava, että toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan soveltuvuutta koskeva ennakkohakemus viimeistään 30 työpäivää, ennen kuin mahdollinen jäsen aloittaa tehtävässään. Soveltuvuutta koskevan ennakkohakemuksen mukana olisi toimitettava kaikki asiaankuuluvat asiakirjat ja tiedot, joita tarvitaan arviointia varten, riippumatta siitä, saako toimivaltainen viranomainen soveltuvuusarvioinnin päätökseen, ennen kuin henkilö aloittaa tehtävässään vai sen jälkeen. Jos rikosrekisterit tai muut kansallisen lainsäädännön vaatimat tai toimivaltaisten viranomaisten luettelemat asiakirjat tulevat saataville myöhemmin, toimivaltaisille viranomaisille olisi toimitettava myös kyseiset asiakirjat tai tiedot ilman aiheetonta viivytystä. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava aloittaa arvionsa ja toteuttaa arviointiin liittyviä toimia soveltuvuutta koskevan ennakkohakemuksen avulla. Tällaisia toimia voivat olla mahdollisen jäsenen tehtävässään aloittamisen estäminen niin kauan kuin toimivaltaiset viranomaiset eivät ole saaneet riittävästi tietoja tai tehostetun vuoropuhelun käyminen, jos toimivaltaisella viranomaisella on epäilyjä mahdollisen jäsenen soveltuvuudesta, sen varmistamiseksi, että mahdollinen jäsen on soveltuva tai tulee soveltuvaksi ennen tehtävässään aloittamista. EPV:n olisi annettava ohjeet toimivaltaisen viranomaisen ja suuren laitoksen välisen kohdennetun ja perusteellisen vuoropuhelun säännöistä, jotta voidaan poistaa mahdollisen jäsenen soveltuvuutta koskevat esteet yhteistyön hengessä. Soveltuvuutta koskevan ennakkohakemuksen avulla toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava käydä varhaisessa vaiheessa vuoropuhelua suurten laitosten kanssa hallintotoimintoaan hoitavan ylimmän hallintoelimen jäsenen tai valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen puheenjohtajan soveltuvuudesta, ennen kuin he aloittavat tehtävässään. Soveltuvuutta koskeva ennakkohakemus ei saisi kuitenkaan rajoittaa suuren laitoksen oikeuksia tai vastuita ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuuden varmistamisessa eikä toimivaltaisten viranomaisten suorittamia mahdollisia jälkiarviointeja kansallisen lainsäädännön niin salliessa.

(50)

Suurten laitosten osalta toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi asianmukaisesti harkittava enimmäismääräajan asettamista soveltuvuusarvioinnin suorittamiselle ainakin ylimmän hallintoelimen jäsenten nimitysten ja sisäisten valvontatoimintojen päällikön ja talousjohtajan nimitysten osalta tällaisiin laitoksiin. Tällaista enimmäismääräaikaa olisi voitava jatkaa tarvittaessa.

(51)

Ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuusarviointien ei pitäisi rajoittaa työntekijöiden edustusta ylimmässä hallintoelimessä ja valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen jäsenten nimeämistä alueellisten tai paikallisten julkisesti valittujen elinten toimesta koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista. Näissä tapauksissa olisi toteutettava asianmukaiset suojatoimenpiteet kyseisten ylimmän hallintoelimen jäsenten soveltuvuuden varmistamiseksi.

(52)

EPV:n olisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2029 yhteistyössä EKP:n kanssa tarkasteltava uudelleen sopivuutta ja luotettavuutta koskevan kehyksen soveltamista ja tehokkuutta ja raportoitava siitä, ottaen huomioon myös suhteellisuusperiaatteen etenkin pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten osalta.

(53)

EPV:n olisi laadittava ohjeet perusteista sen määrittämiseksi, onko perusteltua syytä epäillä, että jonkin yhteisön yhteydessä syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty tai pyritty rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen tai että niiden riski on kasvanut. EPV:n olisi kyseisiä ohjeita laatiessaan tehtävä yhteistyötä ESMAn sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/1620 (19) perustetun rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen, jäljempänä ”rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomainen”, kanssa. Jos rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomainen ei ole vielä toimintavalmiudessa, kun kyseisiä ohjeita laaditaan, EPV:n olisi hyväksyttävä ohjeet ilman, että sen tarvitsee tehdä yhteistyötä kyseisen viranomaisen kanssa.

(54)

Kun otetaan huomioon soveltuvuusarvioinnin merkitys laitosten vakaan ja järkevän johtamisen kannalta, on tarpeen antaa toimivaltaisille viranomaisille uusia välineitä, kuten vastuuilmoitukset ja tehtävien kartoitus, ylimmän hallintoelimen jäsenten, toimivan johdon ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden soveltuvuuden arvioimiseksi. Kyseisillä uusilla välineillä olisi tarkoitus tukea toimivaltaisten viranomaisten työtä, kun ne tarkistavat laitosten ohjaus- ja hallintajärjestelmiä osana vakavaraisuuden arviointiprosessia. Huolimatta ylimmän hallintoelimen yhteisestä kokonaisvastuusta laitosten olisi laadittava erilliset lausunnot, joissa esitetään kaikkien hallintotoimintoaan hoitavan ylimmän hallintoelimen jäsenten, toimivan johdon ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden tehtävät ja velvollisuudet, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot raportointisuhteista ja vastuualueista, sekä ohjaus- ja hallintojärjestelmiin kuuluvat henkilöt ja heidän tehtävänsä. Heidän henkilökohtaisia tehtäviään ja vastuitaan ei aina ole määritelty selkeästi tai johdonmukaisesti, ja saattaa olla tilanteita, joissa kahdessa tai useammassa tehtävässä on päällekkäisyyksiä tai joissa ei oteta huomioon tehtäviä tai vastuita, koska ne eivät kuulu yhden henkilön yksinomaiseen toimivaltaan. Kunkin henkilön tehtävien ja vastuiden laajuus olisi määriteltävä tarkasti, eikä mitään tehtävää saisi jättää ilman omistajuutta. Kyseisillä välineillä olisi varmistettava, että hallintotoimintoaan hoitavan ylimmän hallintoelimen jäsenten, toimivan johdon ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden vastuuvelvollisuus kasvaa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava hyväksyä tai pitää voimassa tällaisia välineitä koskevia tiukempia vaatimuksia, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi.

(55)

Laitoksen toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2013/36/EU mukaisesti asettamaa laitoksen täydentäviä omia varoja koskevaa vaatimusta, jossa otetaan huomioon muut riskit kuin ylivelkaantumisriski, ei pitäisi välittömästi nostaa, kun laitos sidotaan asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyyn kokonaisriskipainolattiaan, jos kaikki muut olosuhteet säilyvät samoina. Lisäksi silloin, kun laitos sidotaan kokonaisriskipainolattiaan, toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkasteltava uudelleen kyseisen laitoksen täydentävien omien varojen vaatimusta ja arvioitava erityisesti, onko tällaiset vaatimukset katettu täysin jo sillä, että laitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan. Tällaisessa tapauksessa laitoksen täydentävien omien varojen vaatimusta olisi pidettävä päällekkäisenä laitoksen omien varojen vaatimukseen sisältyvän kokonaisriskipainolattialla katettujen riskien kanssa, ja näin ollen toimivaltaisen viranomaisen olisi pienennettävä kyseistä vaatimusta siinä määrin kuin on tarpeen tällaisen päällekkäisyyden poistamiseksi niin kauan kuin laitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan.

(56)

Vastaavasti kun laitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan, järjestelmäriskipuskurin ja O-SII-puskurin edellyttämä laitoksen ydinpääoman (CET1) nimellismäärä voi kasvaa, vaikka laitokseen liittyvät makrovakausriskit tai järjestelmäriskit eivät olisi kasvaneet vastaavasti. Tällaisissa tapauksissa laitoksen toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen olisi tarkasteltava uudelleen järjestelmäriskipuskurikantojen kalibrointia ja varmistettava, että ne ovat edelleen asianmukaisia eikä niissä oteta kahteen kertaan huomioon riskejä, jotka jo katetaan sillä perusteella, että laitos on sidottu kokonaisriskipainolattiaan. Tällainen uudelleentarkastelu olisi suoritettava yhtä usein kuin puskurien uudelleentarkastelu, joka suoritetaan O-SII-puskurin osalta vuosittain ja järjestelmäriskipuskurin osalta joka toinen vuosi. Laitoksen toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn viranomaisen olisi kuitenkin voitava tarvittaessa mukauttaa puskurien kalibrointia useammin.

(57)

Jotta järjestelmäriskipuskuri voidaan aktivoida ajoissa ja tehokkaasti, on tarpeen selventää asiaankuuluvien säännösten soveltamista sekä yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa sovellettavia menettelyjä. Kaikkien jäsenvaltioiden nimettyjen viranomaisten olisi voitava vahvistaa järjestelmäriskipuskuri, jotta voidaan varmistaa, että viranomaisilla on valtuudet puuttua järjestelmäriskeihin oikea-aikaisesti, oikeasuhteisesti ja tehokkaasti, ja jotta muiden jäsenvaltioiden viranomaisten asettamat järjestelmäriskipuskurit voidaan tunnustaa. Toisen jäsenvaltion asettaman järjestelmäriskipuskurikannan tunnustamisen pitäisi edellyttää pelkkää ilmoitusta kannan tunnustavalta viranomaiselta. Direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 15 kohdassa säädetty menettely on yhdenmukaistettava kyseisen direktiivin 133 artiklan 9 kohdassa säädetyn menettelyn kanssa, jotta vältetään tarpeettomat toimilupamenettelyt silloin, kun päätös puskurikannan asettamisesta johtaa siihen, että jokin aiemmin asetetuista kannoista laskee tai ei muutu. Mainitun direktiivin 133 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädettyjä menettelyjä olisi selkeytettävä ja yhdenmukaistettava tarvittaessa muihin järjestelmäriskipuskurikantoihin sovellettavien menettelyjen kanssa.

(58)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä EPV:n laatimat tekniset sääntelystandardit, jotka käsittelevät seuraavia: vapautus sijoituspalveluyritysten luvasta toimia luottolaitoksina; luettelo vähimmäistiedoista, jotka on annettava olennaisten toimien arviointia varten; kolmansien maiden sivuliikkeiden kirjausjärjestelyt; yhteistyömekanismi ja valvontakollegioiden toiminta; käsite ”absoluuttisesti mitattuna olennaiset maksukyvyttömyysriskiin liittyvät vastuut” ja raja-arvot suurelle määrälle olennaisia vastapuolia ja positioita kaupankäynnin kohteena olevissa eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan tai oman pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä; sekä soveltuvuutta koskevan kyselylomakkeen, ansioluetteloiden ja sisäisen soveltuvuusarvioinnin vähimmäissisältö. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

(59)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä EPV:n tekniset täytäntöönpanostandardit, jotka käsittelevät seuraavia: väliyhtiönä toimivaa emoyritystä koskevan raportoinnin yhtenäinen muoto ja määritelmä; toimivaltaisten viranomaisten välinen kuulemisprosessi, joka koskee huomattavan omistusosuuden hankkimista; toimivaltaisten viranomaisten välinen kuulemisprosessi, joka koskee sulautumista tai jakautumista; sääntely- ja rahoitustiedot kolmannen maan sivuliikkeistä ja pääyrityksistä. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

(60)

Kun EPV laatii teknisiä standardeja ja ohjeita ja kun se vastaa niiden käytännön soveltamista tai täytäntöönpanoa koskeviin kysymyksiin, sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaate ja varmistettava, että myös pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset voivat soveltaa standardeja ja ohjeita ilman aiheetonta vaivaa.

(61)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(62)

Direktiivi 2013/36/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

3)

korvataan 4 artiklan 4 kohta seuraavasti:

4)

lisätään artikla seuraavasti:

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12)."

(*4)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63)."

(*5)  Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (YVM-kehysasetus) (EKP/2014/17) (EUVL L 141, 14.5.2014, s. 1)."

(*6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).”;"

5)

muutetaan 8 a artikla seuraavasti:

6)

lisätään 18 artiklaan alakohta seuraavasti:

;

7)

muutetaan 21 a artikla seuraavasti:

8)

lisätään 21 b artiklaan kohta seuraavasti:

9)

lisätään artikla seuraavasti:

10)

korvataan 22 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kirjallisesti 1 kohdan mukaisen ilmoituksen tai muiden 3 kohdan mukaisten lisätietojen vastaanottamisesta viipymättä ja joka tapauksessa 10 työpäivän kuluessa ilmoituksen tai tietojen vastaanottamisesta.”

11)

muutetaan 23 artikla seuraavasti:

12)

lisätään III osastoon luvut seuraavasti:

(*9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2162, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivien 2009/65/EY ja 2014/59/EU muuttamisesta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 29)."

(*10)  Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus) (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).”;"

13)

korvataan VI osasto seuraavasti:

(*11)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1)."

(*12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149)."

(*13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).”;"

14)

korvataan 53 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Tällaiset henkilöt, tilintarkastajat tai asiantuntijat saavat ilmaista tehtävissään saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tiivistetysti tai kootusti siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä luottolaitoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikos- tai verolainsäädännön alaan kuuluvien tapausten käsittelyä.”

15)

lisätään 56 artiklaan kohta seuraavasti:

”Edellä oleva 53 artiklan 1 kohta ja 54 artikla eivät estä toimivaltaisten viranomaisten ja veroviranomaisten välistä tietojenvaihtoa samassa jäsenvaltiossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä saa vaihtaa ainoastaan tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla tiedot luovuttaneiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaisella suostumuksella.”

16)

korvataan 65 ja 66 artikla seuraavasti:

(*14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2554, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, finanssialan digitaalisesta häiriönsietokyvystä ja asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 909/2014 ja (EU) 2016/1011 muuttamisesta (EUVL L 333, 27.12.2022, s. 1)."

(*15)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/451, annettu 17 päivänä joulukuuta 2020, teknisistä täytäntöönpanostandardeista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 soveltamiseksi laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvän raportoinnin osalta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 kumoamisesta (EUVL L 97, 19.3.2021, s. 1).”;"

17)

muutetaan 67 artikla seuraavasti:

18)

korvataan 70 artikla seuraavasti:

19)

korvataan 73 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Laitoksilla on oltava käytössä vakaat, tehokkaat ja kattavat strategiat ja prosessit, joilla arvioidaan ja ylläpidetään jatkuvasti sisäisen pääoman määriä, tyyppejä ja jakautumista, joita ne pitävät riittävinä kattamaan niiden riskien luonteen ja tason, joille ne altistuvat tai saattavat altistua. Laitosten on nimenomaisesti otettava huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvien riskien kattaminen lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.”

20)

korvataan 74 artiklan 1 kohta seuraavasti:

21)

muutetaan 76 artikla seuraavasti:

22)

muutetaan 77 artikla seuraavasti:

23)

muutetaan 78 artikla seuraavasti:

24)

lisätään 79 artiklaan alakohta seuraavasti:

;

25)

korvataan 81 artikla seuraavasti:

26)

lisätään 83 artiklaan kohta seuraavasti:

27)

korvataan 85 artiklan 1 kohta seuraavasti:

28)

lisätään artikla seuraavasti:

29)

muutetaan 88 artikla seuraavasti:

30)

korvataan 91 artikla seuraavasti:

(*19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1620, annettu 31 päivänä toukokuuta 2024, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1620, 19.6.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1620/oj).”;"

31)

lisätään artikla seuraavasti:

32)

muutetaan 92 artikla seuraavasti:

33)

muutetaan 94 artikla seuraavasti:

34)

korvataan 97 artiklan 4 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vakavaraisuuden arviointia suorittaessaan toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava suhteellisuusperiaatetta 143 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla julkistettujen kriteerien mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi laitoksen vakavaraisuuden arvioinnin suorittamiseksi erityisesti tarkastella, täyttyvätkö kaikki seuraavat edellytykset:

35)

muutetaan 98 artikla seuraavasti:

36)

lisätään 100 artiklaan kohdat seuraavasti:

37)

korvataan 101 artiklan 3 kohta seuraavasti:

38)

muutetaan 104 artikla seuraavasti:

39)

muutetaan 104 a artikla seuraavasti:

40)

lisätään 104 b artiklaan kohta seuraavasti:

41)

korvataan 106 artiklan 1 kohta seuraavasti:

42)

lisätään VII osaston 3 lukuun ennen jaksoa I jakso seuraavasti:

43)

korvataan 121 artikla seuraavasti:

44)

muutetaan 131 artikla seuraavasti:

45)

muutetaan 133 artikla seuraavasti:

46)

muutetaan 142 artikla seuraavasti:

47)

muutetaan 161 artikla seuraavasti: